Kunto se on rapakuntokin

Tänään se sitten alkoi eli terveelliset ja säännölliset ruokailutavat höystettynä kohtuullisella liikunnalla. Tässä tämän päivän kauppakassin sisältö.

Joudunkin kaivamaan keitto- ja paistoastiat pitkästä aikaa esiin, kun loppuu voileivillä ja herkuilla eläminen. Kaloritarpeekseni on laskettu 1500 kcal/vuorokausi, mutta gramman tarkkuudella ei tarvitse kaikkia syömisiä punnita. Tarkoituksena on siis muuttaa ruokailutottumukset lopullisesti eli tämä ei ole mikään kuuri. Olen sitoutunut puolen vuoden valmennukseen. Se on jo sen verran pitkä aika, että jo on kumma ellei siinä ajassa opi. Jos ei opi, sitten on toivo mennyttä. Illalla sohvannurkassa tulee ensimmäinen tosipaikka, kun ei olekaan mitään herkkua. Täytyy hakea vaikka pienet puntit siihen sohvalle ja ottaa ne käteen, jos kädet tuntuvat liian tyhjiltä :)

Ruoka-asioiden läpikäymiseen meni suurin osa ajasta, mutta muutama helpotettu lihaskuntotesti ehdittiin tehdä. No tuloksilla en pysty kehuskelemaan, mutta tarkoitushan onkin kehittyä parempiin tuloksiin tämän puolen vuoden aikana. Erilaisia jäykkyyksiä kropasta löytyi ja niitä aletaan työstää ensi kerralla. En ole koskaan ennen ollut missään yksilö"valmennuksessa" ja kyllä se toisen suusta tuleva tsemppaus tuntui yllättävän hyvältä ja tuli yritettyä oma parhaimpansa.

Blogiani on käynyt lukemassa jo muitakin, KIITOS Teille!
Alli

Odotan huomista jännityksellä ja kauhulla

Huomenna se sitten alkaa eli oletan valmentajani tekevän minulle ruokavalion, jossa sokerit karsitaan kerralla kaikki pois. Muutama eka päivä varmaan sujuu alkuhuumassa, mutta sitten alkaa varsinainen taistelu mielitekoja vastaan. Minun pitää alkaa juoda vettä ja paljon. Olen elänyt viimeiset pari vuotta enimmäkseen karkeilla, pullalla, mikrokeitoilla ja pikaruualla. Joskus saattaa mennä kahdeksankin tuntia päivällä, että en syö mitään ja tuollaisen tauon jälkeen voi vain kuvitella kuinka paljon ahmin.
Miksi sitä pitää tehdä asiat väärin, vaikka teoriassa tietää kuinka homma pitää hoitaa. No nyt maksan ammattilaiselle siitä, että pistää minut kuriin.
Kauhulla odotan huomenna tehtävää alkukuntotestiä. Yli kolmenkymmenenvuoden takaiset liikuntatunnit ja niiden aikana tehdyt testit eivät ole kadonneet muistista mihinkään. Jaksanko tehdä mitään ja kuinka helposti annan periksi. Siinäpä valmentajalle haastetta.
Onneksi kävelen joka päivä yli tunnin eli en ole ihan sohvallejuurtunut, vaikka vietänkin kaukosäädin toisessa ja herkut toisessa kädessä aikaa luvattoman paljon. Lisäksi kun teen istumatyötä.Lihaksiston kunnosta ei varmasti tule kiitosta.
Ja eikun vielä ahmimaan loput herkut tämän päivän ja illan aikana.
Huomiseen!
Alli

                                         Näin siis vielä tänään

Tosiasioiden tunnustaminen

 Lauantai 29.3.2014

Hei!
Olen Alli, sokeriaddikti. Olen ollut jo lapsuudesta asti karkkiholisti enkä ole koskaan ymmärtänyt kuinka jollekin riittää, kun ottaa suklaalevystä pari palaa ja se on siinä. Ahmin makeaa ja varsinkin karkkia. Kaupassa karkkihyllyn edessä ei useinkaan tee edes mieli ostaa mitään, mutta tiedän kuinka himo iskee sitten illalla kotona ja karkkia on oltava. Tätä voi siis aivan hyvin verrata muihin vaarallisiin riippuvuuksiin kuten alkoholismiin tai huumeriippuvuuteen. Tämäkin riippuvuus tuo mukanaan teveyshaittoja (verenpaine, ummetus, päänsäryt, vatsakivut ym ym) sekä ulkonäköhaittoja (ylipaino, turvotus). Onkohan lapsuudesta asti vaivanneet päänsärytkin sokerin syytä?
Nyt viisikymppisenä otin itseäni taas kerran niskasta kiinni. Tätä ennen on koitettu kaikenlaisia laihdutuskeinoja kaalikeitoista, paastoista, painonvartioista ym ym alkaen ja aina vähän alkutilannetta loppujenlopuksi vähän painavammaksi päätyen. Maanantaina tapaan valmentajan, joka on laatinut minulle ruokavalion ja liikuntaohjeet. Hän teettää minulle alkukuntotestin ja projekti kestää reilun puoli vuotta. Vakaana tarkoituksena on saada loppuelämän muutos aikaiseksi ja oppia syömään tarpeeksi usein ja monipuolisesti. Ruokarytmini on aivan sekaisin puhumattakaan sitä mitä syön. Nytkin olen varannut ison kasan karkkeja näille kahdelle viimeiselle päivälle, kun vielä muka saan syödä itselleni normaalilla tavalla. Valmentajani sanoi, että tästä ei tule helppoa ja uskon sen. Vierotusoireet ovat varmasti hurjat, sillä olenhan myrkyttänyt itsenäni jo niin pitkään.
Koska kyse ei ole normaalista laihduttamisesta, olen lähipiirilleni tästä asiasta vaitonainen. Siksi avaudun tänne, vaikka lukijoita tuskin tulee. Siksi tämä onkin minun “salainen” päiväkirjani ja toivon, että syksyllä voin kirjoittaa olevani entinen sokeriaddikti. Saas nähdä kuinka akan käy.
Kiitos ja näkemiin
Alli