Hei!
Olen Alli, sokeriaddikti. Olen ollut jo lapsuudesta asti karkkiholisti enkä ole koskaan ymmärtänyt kuinka jollekin riittää, kun ottaa suklaalevystä pari palaa ja se on siinä. Ahmin makeaa ja varsinkin karkkia. Kaupassa karkkihyllyn edessä ei useinkaan tee edes mieli ostaa mitään, mutta tiedän kuinka himo iskee sitten illalla kotona ja karkkia on oltava. Tätä voi siis aivan hyvin verrata muihin vaarallisiin riippuvuuksiin kuten alkoholismiin tai huumeriippuvuuteen. Tämäkin riippuvuus tuo mukanaan teveyshaittoja (verenpaine, ummetus, päänsäryt, vatsakivut ym ym) sekä ulkonäköhaittoja (ylipaino, turvotus). Onkohan lapsuudesta asti vaivanneet päänsärytkin sokerin syytä?
Nyt viisikymppisenä otin itseäni taas kerran niskasta kiinni. Tätä ennen on koitettu kaikenlaisia laihdutuskeinoja kaalikeitoista, paastoista, painonvartioista ym ym alkaen ja aina vähän alkutilannetta loppujenlopuksi vähän painavammaksi päätyen. Maanantaina tapaan valmentajan, joka on laatinut minulle ruokavalion ja liikuntaohjeet. Hän teettää minulle alkukuntotestin ja projekti kestää reilun puoli vuotta. Vakaana tarkoituksena on saada loppuelämän muutos aikaiseksi ja oppia syömään tarpeeksi usein ja monipuolisesti. Ruokarytmini on aivan sekaisin puhumattakaan sitä mitä syön. Nytkin olen varannut ison kasan karkkeja näille kahdelle viimeiselle päivälle, kun vielä muka saan syödä itselleni normaalilla tavalla. Valmentajani sanoi, että tästä ei tule helppoa ja uskon sen. Vierotusoireet ovat varmasti hurjat, sillä olenhan myrkyttänyt itsenäni jo niin pitkään.
Koska kyse ei ole normaalista laihduttamisesta, olen lähipiirilleni tästä asiasta vaitonainen. Siksi avaudun tänne, vaikka lukijoita tuskin tulee. Siksi tämä onkin minun “salainen” päiväkirjani ja toivon, että syksyllä voin kirjoittaa olevani entinen sokeriaddikti. Saas nähdä kuinka akan käy.
Kiitos ja näkemiin
Alli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti