Masentavaa

Siis tämä viileä ja sateinen Suomen kesä. Mä en yleensä paljon säästä valita, mutta nyt alkaa olla mitta täysi. Ei edes Tanskassa selvitty ilman sadetta ja viileäkin siellä oli. Olimme Scandichotellissa ja oli kyllä niin upea aamupala, etten ole koskaan ennen nähnyt. Jugurtin sekaankin oli varmaan noin kymmenen erilaista lisuketta, joista fiksuna valitsin mysliä, luumuja ja muuta terveellistä. No söinhän aivan ihanan sämpylän lihaleikkeellä ja juustollakin. Oli ananasta ja vesimeloonia ja tulihan siitä syötyä vähän suklaatakin ja pala viineriä.
Muuten syömiset menivät vieläkin huonommin, kun pikaruualla pärjättiin ja paino nousi. Nyt on pakko olla kunnolla edes muutama päivä.
Alli

Haasteita riittää

Lähden huomenna käväisemään Tanskassa yhden yön reissulla. Mulle noi normiarjesta poikkeamat ovat todella haasteellisia. Sitä ikäänkuin antaa itselleen luvan syödä ohi ruokavalion, kun elämässä tapahtuu jotain kivaa ja ainutkertaista. Eihän dietti todellakaan näihin poikkeusolosuhteisiin kaadu, mutta ei ton syömisen tarvitsisi överiksikään mennä. Itseni tuntien tiedän, että jo lentokentällä on "pakko" ostaa jotain kallista ja tarpeetonta puhumattakaan siitä, kun pääsemme Tanskaan. Olemme jo suunnitelleet kuinka herkuttelemme huomenillalla ja pari drinkkiäkin tulee otettua. Uskon hotellin aamupalan olevan monipuolinen ja terveellisiäkin vaihtoehtoja sisältävä, mutta eiköhän sieltä tule taas kaksinkäsin vedettyä kaikkea muutakin. Lauantaina menemme tanskalaiseen perheeseen lounaalle ja siellähän pitää tietysti syödä kaikkea mitä talo tarjoaa. Ja kotiin tulen myöhään lauantaina ja helposti jostain Hesestä saisi pientä iltapalaa. Ja vaikka tulevat kaksi päivää menisivät överiksi, olisi pakko palata heti sunnuntaina ruotuun. Sillä viikon kuluttua on taas luvassa asuntoautoreissu. Olen osan viikonlopusta omissa eväissä, mutta osan aikaa syömme ystäväni kanssa yhteisiä ruokia ja ystäväni on todellinen herkkup....
Mutta katsotaan mikä on fiilis seuraavassa blogikirjoituksessa.
Alli

Valmennus jää kesken

Tapaan enää kerran eli neljän viikon kuluttua valmentajani. Sen jälkeen vaihtuisi valmentaja enkä halua uutta. Personal trainer on tietysti sitä, että valmentaja valmentaa yksilöllisesti minua. Koen kuitenkin asian myös toisinpäin eli kun on hyvän valmentajan löytänyt, ei häntä halua vaihtaa toiseen. Siinä menisi alussa kuitenkin aikaa opetella toistemme tavoille enkä ole siihen tässä vaiheessa valmis. Sopimuksen kanssa ei tule ongelmia eli neljän viikon kuluttua olen tämän projektini kanssa ihan yksin.
Nyt täytyy tsempata itsensä siihen, että tämähän on loppuelmän projekti ja valmentajan puuutuminen saa korkeintaan vähän hidastaa hommaa, mutta ei lopettaa sitä. Haastetta tässä on, sillä olen vielä ihan alkutekijöissä tuos sokeriongelmani kanssa. On niin helppo retkahtaa kuten olen taas parina kuluneena päivänä todennut. Elämäni pitäisi olla tasasen tylsää ja vailla mitään lomareissuja, juhlia tms. No eihän sellainenkaan elämä ole mistään kotoisin eli elettävä on.
Alli

Rauhallinen juhannus

Vietän juhannusta yksin koirieni kanssa ja kuten taisin jo pääsiäisenä todeta, minua ei yhtään ahdista nämä ns. yksinäiset juhlapyhät. En halua juhlia sen takia, että pitäisi juhlia kun kaikki muutkin juhlivat. Onneksi kuitenkin työni on sellaista ettei tarvitse sentään töitä tehdä juhlapyhinä. Työloma tämä lomaviikko on kuitenkin ollut. Olen ahkeroinut uuden pation rakennushommissa ja maalannut autokatosta. Vielä pitäisi ehtiä maalaamaan vanhat ruskeat pihakalusteet turkoosiksi ja sitten voinkin jo esitellä uuden pationi täällä, vaikka se ei mitenkään laihdutukseeni liity. Tai sikäli liittyy, että liuskekivien raahaaminen etupihalta takapihalle on kuluttanut aika monta kaloria :). Sen verran tämä juhannus on hankaloittanut syömistä, että hiukan on taas herkkutteluksi mennyt. Ja maanantaina lähden ystäväni kanssa pienelle minilomalle asuntoautolla ja siellä tulee ainakin yksi ellei kaksi ravintolasyömistä. Pitää yrittää ottaa kevyt vaihtoehto.
En tiedä mistä johtuu, että olen huomannut tässä lähipäivinä, että useampi mies on vilkuillut minua. Mainitsin tästä tyttärelleni ja hän totesi, että johtuu varmaan enemmän kohonneesta itsetunnosta kuin laihtumisesta. Pitäisiköhän tästä uskaltautua jossain vaiheessa oikein baariinkin tai ainakin terassille. No viikon kuluttua perjantaina on toivottavasti pikainen terassikäynti ulkomailla, kun käväisen reilun vuorokauden reissulla Tanskassa. Ja siellä myös ravintolasyömistä ja hotellin aamupala.
Alli

Lomalla

Minä olen reilun viikon lomalla ja valmentaja lähti neljän viikon lomalle. Yksin siis pitää selvitä, mutta eiköhän tämä tästä. Tänään tuli kuluneeksi 11 viikkoa valmennuksen aloituksesta ja tehtiin ns. virallinen välipunnitus ja -mittaus. Ei voi muuta kun olla tyytyväinen pudotuksiin eli
paino -9,1 kg
vyötärö -10,5 cm
lantio -8 cm
rinnanympärys -11 cm
reisi -5 cm
ojentaja -6 cm
eli yhteensä 40,5 cm on kadonnut. Olin itse asettanut tavoitteeksi 60 kilon alituksen eli 59,9 kiloa, mutta niin ettei paino saisi enää nousta yli 60 kilon.
Valmentaja oli vähän toista mieltä, sillä valmennus jatkuu lokakuun loppuun eli emme ole vielä lähelläkään puoliväliä. Hän sanoi 55 kilon olevan ihan realistinen tavoite. Pikkuisen piti nieleskellä, sillä tuollaista lukemaa en ole koskaan kuvitellut enää saavuttavani. Tämä tarkoittaisi noin puolen kilon pudotusta viikossa eli ihan on realistinen tavoite. Minähän olen tosiaankin vain 158 cm pitkä eli en olisi vielä noissa lukemissakaan liian laiha. Otin haasteen vastaan ja tämähän tarkoittaa, että lomien jälkeen pitäisi painon olla pudonnut sen pari kiloa eli ei tässä löysäillä saa.
Tämähän menee todella milenkiintoiseksi.
Alli

Blogi vaikenee, mutta vain hetkeksi

Minulla alkoi puolentoista viikon kesäloma, josta aion viettää suurimman osan kotona. Olen harvemmin lomilla kotona, sillä työasiat tunkevat sähköpostista, puhelimesta, postilaatikosta ja vielä kylillä liikkuessakin mun elämään. Kotona töiden tekeminen on mun oma valinta ja monessa asiassa ihan fiksukin valinta, mutta nää loma-ajat. Mulla pitäisi olla sihteerikkö, joka suodattaisi työjutut pois mun elämästä viemällä esim. työpostit suoraan toimistoon ja siirtämällä työsähköpostit jonnekin mistä lukisin ne sit  joskus. Tosin tänään sanoi koko Office-ohjelmisto sopimuksensa irti eli ei auennut sähköpostit, wordit tms.
Huomenna on luvassa Turussa hautajaiset ja minä olen todellinen hautajaisitkupilli. Kakut syön muistotilaisuudessa ja viikonloppuna asuntoautoreissussa on tiedossa pitkästä aikaa possunlihaa, jota aion kyllä myös syödä. Sunnuntaina palaan takaisin kotiin ja maanantaina on valmentajan tapaaminen viimeistä kertaa ennen kuukauden taukoa. Sitten pihahommia ja koirien kanssa olemista ja hyvin rauhallinen juhannus. Juhannuksen jälkeen vielä parin päivän pikku asuntoautoreissu kaverin kanssa Loviisaan ja Porvooseen ja sit töitä muutama päivä ennen huvi-hyötyreissua Tanskaan. Tanskassa olen yhden yön ja ihan varmasti otan terassilla muutaman drinksun ja kai sitä pitää joku tyypillinen voileipäkin syödä. Tuo Tanska vaan on niin kallis maa, että pitää jo senkin takia tarkkaila syömisiä.
Alli

Lääkärissä

Tänään istuin tunnin työterveyslääkärin luona ja juttelimme ummet ja lammet työstä, perheestä, terveydestä yms. Verenpainelääkitystä voin kokeilla lopettaa kunhan seuraan itse mitä se tekee ololle ja verenpaineelle. Olin maininnut sairaanhoitajalle verikoikeiden yhteydessä käyttäväni personal trainerin palveluja ja tieto oli mennyt lääkärillekin asti. Lääkäri oli oikein tyytyväinen varsinkin kun verenpaineen laskusta oli selvää näyttöä. Kilpirauhaslääkitys pidetään ennallaan ja kolmoishermosärkyyn määrätty epilepsialääkettä taitaa olla pakko jopa vähän lisätä. Tuota onnetonta "kolmiolääkettä" joudun syömään aika isoa annostusta eikä huono hemoglobiinikaan väsymystä vähennä.
Vähän lääkäri varoitteli, että laihdutus ja siihen liittyvät jutut eivät saisi mennä överiksi. Varoitus oli varmaan kohdallani aiheeton, sillä en ole hurahtanut kuntoiluun enkä "liian" terveelliseen ruokailuun. Eri asia on tietysti sitten kun pääsen tavoitepainooni ja pitäisi alkaa löytämään se ravintomäärä, jolla paino pysyisi paikoillaan. Olen ollut joskus Painonvartijoissa ja silloin kuuden viikon tasapainojakso meni hyvin. Tosin tulin raskaaksi heti sen jälkeen eli siinä meni sitten ne opit hukkaan ja tässähän sitä ollaan ylipainoisena.
Kiskoin tänään väkisin tavoitehousut jalkaani. Vetoketju meni juuri ja juuri kiinni, mutta kaikki läskit pullahtivat vyötärön yläpuolelle ja olo oli lievästi sanottuna tukala :)
Alli

Auttoikohan saarna?

Kun kerroin viikon mässäilyistä valmentajalleni, sain ansaitsemani saarnan. Valmentajani ei huuda eikä räyhää vaan perustelee hyvin. Jopa niin hyvin, että sain kun sainkin uutta potkua. Treenissä liikuteltiin selkärankaa ja ja jäykkähän tuo vieläkin on. Toiveissa on, että joskus vielä pystyn tekemään yläkropan liikkeitä ihan oikein eikä lantio liiku liikkeen mukana.
Ruokakaupasta ei tarttunut mukaan mitään kiellettyä, sillä eihän sokeriaddiktilla pysty olemaan mitään sokeripitoisia herkkuja kotona. No on mulla vähän sokeria, mutta sekin pitäisi saada niin minimiin, että vain vieraiden kahviin olisi varalla. Pitäisi siis olla palasokeria, sillä ihan niin kova himo ei ole koskaan tullut, että olisin sokeria ihan sokerina syönyt. Lisäksi multa löytyy jotain hilloa ja makeita kastikkeita kaapista. En ainakaan vielä ole niihin kajonnut paitsi silloin kun söin viime viikolla pannaria.
Aika jännä, että vatsakin näyttää heti pienemmältä, kun mieli on paremmalla fiiliksellä.
Perjantain hautajaisissa saan luvalla syödä vähän voileipäkakkua ja jopa täytekakkuakin. Hautajaisten jälkeen onkin taas asuntoautoilua koko viikonloppu, mutta onneksi yksin. Saan siis tehdä ja syödä niin kuin kuuluukin. Valmennusta on vielä ensi viikolla, mutta sitten tulee kuukauden omatoiminen aika. Siinä otetaan naisesta mitta eli luvassa on varmaan taas vuoristorataa. No tylsäähän tää olisi, jos koko ajan vaan saisi hehkuttaa kuinka helppoa ja hienoa tää on. Huomenna on tapaaminen lääkärin kanssa ja katsotaan saanko kilpirauhaslääkitystä nostettua.
Alli

Miksi näin???

Olen aina ihmetellyt kuinka anoreetikot näkevät itsensä lihavina, vaikka eivät ole kuin luuta ja nahkaa. Ensimmäistä kertaa alan ymmärtää heitä tässä asiassa. Vaikka itselläni on lähempänä normaalipaino kuin todellinen ylipaino, tuntuu etten ole laihtunut yhtään. Vatsa tuntuu ja näyttää suurelta eikä motivaatiota projektin jatkamiseen kertakaikkiaan vaan tunnu löytyvän. Tajuan kyllä, että olen huhtikuun alun jälkeen laihtunut ihan kivasti, mutta tahdin hidastuttua tai siis pysähdyttyä ei vaan saa otettua itseään millään niskasta kiinni.
Muutamien herkkuöverien jälkeen on ollut huono olo sekä fyysisesti että psyykkisesti ja tiedän tasan tarkkaan, että terveellinen ruokavalio on kaiken a ja o. Verenpaine näyttää hyvin alhaisia lukemia ja saatan tosiaan päästä lääkityksestä kokonaan eroon. Mikä hitto mua vaivaa?
Pitäisi edes ajatella sitä kuinka kallista tämä valmennus on ja yrittää ottaa siitä koko rahalla hyöty irti.
Huomenna on taas tunnustamisen aika valmentajalle. Saas nähdä kuinka vihaiseksi hän tulee. Hän on varmaan liian kiltti, kun en edes pelkää hänen saarnaansa.
Toivottavasti muilla menee paremmin.
Alli

Kuumetta

Elimistöni on ollut sekaisin jo tosi pitkään enkä ole esim. saanut kuumetta varmaan 15 vuoteen. Työpäivän jälkeen tein eilen pihahommia ja homma sujui ihan hyvin. Illemmalla kattelin telkkaria ja mun käsivarret tulivat tosi kipeiksi. Sitten mua alkoi palelemaan niin, että hampaat kalisivat. Sisälämpötila talossa oli yli 25 astetta. Sitten tajusin, että mullehan on nousemassa kuume. Ei sitä paljon ollut, mutta mun normaalilämpö onkin tosi alhainen. Makuuhuoneessa oli varmaan lähes 30 astetta lämmintä, mutta sukat piti pistää jalkaan.
Nukahdin ja heräsin vajaan kahden tunnin kuluttua kamalaan hikeen. Eikun vaatteita vähemmäksi, alakerrassa ilmalämpöpumppu puhaltamaan viileää ja ilmastointilaite kesäasentoon (oli unohtunut talviasentoon). Jätin makurin oven auki, että ilma vähän vaihtuu.
Yö meni hyvin ja mittasin aamulla lämmön, joka oli 35,8. Pitäisi vissiin olla tyytyväinen siitä, että elimistö osaa nyt reagoida asioihin oikein, mutta olipa tosi kamala olo eli ei oikein osannut nauttia tilanteesta.
Hyvää viikonloppua ystäväiseni!
Alli

Motivaatiota

Tämä on tosiaan ollut tosi hankala viikko. Sokeriaddikti on vetänyt kahdessa päivässä kolme pussia Pihlajanmarjakarkkeja ja teinpä vielä pannukakkuakin ison pellillisen syöden itse kaiken. On se kumma, kun järki sanoo toista ja suu ja kädet tekevät ihan toista. Valmennuksesta on takana kaksi kuukautta ja jäljellä on neljä kuukautta ja yksi omatoimikuukausi välissä. Onneksi valitsin tämän puolen vuoden valmennuksen kolmen kuukauden sijaan. Ei tällaisesta sairaudesta ihan tosta vaan parannuta. Aika jännä kuinka ekat kuusi viikkoa menivät niin helposti. Sitten tuli sa viiden päivän luvallinen repsahdus, josta ei niin vaan palattukaan ruotuun.

Kalastajan vaimolla oli tosi hyvä kirjoitus itsetunnosta eli jos ehditte, käykää lukemassa ja nauttikaa jo saavutetuista tuloksista ja ihanasta kesäpäivästä.
http://www.menaiset.fi/artikkeli/blogit/kalastajan_vaimo/aiheesta_kesakroppa

Alli

Ei hyvältä näytä

Eilen oli punnitus ja treeni. Paino oli pudonnut vain 700 grammaa ja punnitusväli melkein kolme viikkoa. Senttejä oli mennyt ihan kivasti, eniten rinnanympäryksestä. Siitä ei tarvitse kyllä enää lähteä, sillä kohta joudun siirtymään pienempään kuppikokoon. Vaikka ymmärrän, että noilla menetetyillä senteillä on enemmän merkitystä kuin vaa'an lukemilla, vaaka on mulle kuitenkin se paras mittari.
Eilen ja tänäänkin olen sikaillut eli motivaatio on jostain syystä ihan hukassa. Kaksi kuukautta on mennyt ja ilmeisesti "turnausväsymys" vaivaa. Viikonlopun koirajutut olisivat voineet mennä paljon paremmin eli sekin on varmaan vähän syynä alakuloon. Koirajutussa meidän porukalla on nyyttäripöytä, mutta en ehtinyt syödä siitä mitään suolaista, makeaa sitten senkin edestä. Ja join pari limppariakin.
 Ja eilen piti käydä ostamassa hautajaismekko parin viikon kuluttua oleviin hautajaisiin. Vainaja ei ollut mulle kovin läheinen, mutta hän oli erittäin tärkeä mulle hyvin tärkeälle ihmiselle. Tämän tärkeän ihmisen surun näkeminen hautajaisissa tulee olemaan mulle niin kova paikka, että on pakko vetää jotain nappia ennen tilaisuutta. No trikoomekko on kokoa M, jos se jotenkin lohduttaisi.
Näihin sateisiin ja alakuloisiin tunnelmiin
Alli