Lukuja

Kävin viime viikolla työterveyshuollon verikoekontrollissa ja hain tiistaina tulokset. Koska en ole terveydenhuollon alalla, en niistä paljon ymmärrä. Tapaan kesäkuussa työterveyslääkärin ja hänen kanssaan käymme tulokset läpi.
Itsehän olen omatoimisesti puolittanut verenpainelääkemäärän, mutta pitää jutella siitäkin lääkärin kanssa. Hoitaja vähän lupaili, että saatan päästä tuosta lääkkeestä kokonaan eroon. Se olisi kyllä hieno homma, sillä kuvittelin syöväni verenpainelääkkeitä loppuelämäni. En ollut siis ylipainoinen kun verenpaineeni nousi ihan yllättäen ja tuli ilmi ihan muussa yhteydessä. Elämäni oli silloin aika stressaavaa. Olin kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja ja työtilanne oli ihan järkyttävä.
Mutta näihin verikokeisiin. Mulla on ollut aina matala hemoglobiini ja nyt sitten pienessä päässäni kuvittelin arvojen parantuneen puolentoista kuukauden ravintoremontin jälkeen. No ei todellakaan, arvo nyt 115 ja naisten arvojen pitäisi olla 117-155. Oli sitten tippunut vuonna 2012 otettujen kokeidenkin jälkeen. Mulla on aina ollut huono veri, mutta toivottavasti se tästä paranee, kun ruokaremppakin etenee. Varsinaiset rautatabletit eivät minulle sovi.
Kokonaiskolesteroli oli 4,2 ja aikuisilla sen pitäisi olla alle 5 eli tästä tuskin tulee sanomista. Pari vuotta sitten oli 4,8.
Minä syön kilpirauhasen vajaatoimintaa lääkettä ja silti toinen kilpirauhasarvo oli ihan surkea. Toivottavasti lääkäri nostaa mun annostusta, sillä mullahan on koko ajan hirveän väsynyt olo. Nukun päiväunet lähes joka päivä ja yöunikin on periaatteesa noin 8 tuntia.
Sunnuntaina on luvassa taas mässäilypäivä, luvallinen sellainen. Toivottavasti pääsen sen jälkeen heti ruotuun, sillä tänään vaaka näytti alinta lukua mitä vuosiin.
Alli

Rangaistus

Tunnustin tänään valmentajalle viime viikon repsahdukset ja joko sen takia tai ihan muuten vaan jouduin valmennukseni kovimpaan treeniin. Luvassa oli kuntopiiri ja olipahan rankkaa. Ensin nousin toisella jalalla stepperille ja potkaisin toisella jalalla niin ylös kuin mahdollista. Siinä tuli mielikuvissa potkittua itseä, herkkuja, asiakkaita ja jopa miehiä. Kysyinkin, että koska pääsen hakkaamaan salilla olevaa ihmiskroppaa. Minulle luvattiin, että onnistuu tässä joku kerta. Sitten oli muita liikkeitä joita tehtiin ekalla kerralla 30 sekuntia ja toisella kierroksella 45 sekuntia. Toistojen lukumäärä ei kuitenkaan ollut oleellisin asia vaan edelleen se, että tekniikka olisi mahdollisimman hyvä. Kuntopiirin jälkeen tein vielä muutamia vatsalihasliikkeitä.
Ilokseni olen huomannut, että kun valmentaja sanoo aikaa tai toistoja olevan enää vähän jäljellä, minä yritän tehdä ne viimeiset vielä paremmin kuin aikaisemmat. Entinen minä olisi lössähtänyt siinä vaiheessa eli jotain edistystä on tapahtunut.
Mietin tänään koululiikuntatunteja enkä enää yhtään ihmettele miksi liikuntainto ei siellä syttynyt, päinvastoin. Oikeastaan luistelu oli ainoa laji, jossa vähän opetettiin. Pallopelit, hiihto, voimistelu, kuntotesti ym. vain tehtiin oli taitoa tai ei, tekniikasta puhumattakaan. Toivottavasti nykyään opetetaan enemmän.
Ensi viikolla on punnitus ja varmaan otetaan myös mitat eli nyt kunnon tsemppi päälle. Tosin ensi sunnuntaina on luvassa mässäilyä, mutta pitää yrittää pitää sekin jossain kohtuudessa.
Alli

Hyötyliikuntaa ja hikeä

Minulla on hullu ruohonleikkuri. Yleensä isäni leikkaa ruohon, mutta päätin itsekin opetella leikkaamaan. Voikukkia on niin paljon, että oli pakko ruveta itse hommiin. Ruohonleikkurini on ns. itsestäänvetävä, mutta kyllä siinä tarvitsi aika paljon voimaa. Vaikka käytin vain kilpikonna-asentoa, leikkuri alkoi mennä ihan hirveää vauhtia eteenpäin. Jos vetoasento ei ollut päällä, leikkuri oli tosi raskas käsitellä. Siinä hiki virtasi ja ilmeisesti liian vähäisen vedenjuonnin takia myös pyörrytti.
Toisena hommana oli rikkaruohon kitkemistä ja vähän lapiohommia. No eipä siinäkään kylmä tullut. Sitten vielä pari lenkkiä koirien kanssa eli on tänään kyllä hikoiltu.
Syönyt olen ihan oikein  tai ehkä vähän liian vähänkin. Nyt alan tehdä lihapullia ja illaksi on ihan vähän herkkuja.
Alli

Herkkuja tekee mieli, vieläkin

Tänään on reissun jälkeen vasta ensimmäinen päivä kun olen syönyt oikein ja silti tekee ihan älyttömästi mieli jotain kiellettyä. Nyt on päällä todelliset vierotusoireet. Onneksi kotona ei ole mitään valmista herkkua ja niin sika en ole, että alkaisin leipoa jotain tai tehdä esim. lettuja. Söin äsken päivällisen jälkeen vielä monta porkkanaa, mutta eihän ne tässä tilanteessa vie näitä mielitekoja pois.
Jouduin tapaamaan exää pari kertaa työn takia eikä hän kommentoinut mitenkään hoikentunutta ulkonäköäni. Tosin en sitä odottanutkaan, kun ei hän yhdessäollessakaan koskaan sanonut minusta mitään kaunista. Tänään olimme vielä puhelinyhteydessä ja siinä tuli sitten ihan sivulausessa häneltä kommenti, että kun sulla on painokin pudonnut. Sain siitä kyllä kieltämättä vähän lisätsemppiä, vaikka itseni takiahan minä tätä projektia yritän viedä eteenpäin.
Viikonloppu on pyhitetty pihahommille ja siellä on luvassa kyllä hikoilua.
Ehkä tämä tästä.
Alli

Kuinka saada putki poikki?

Olen palannut maanantai-illalla Pariisista viiden päivän reissusta. Minulla oli lupa syödä siellä mitä mieleen juolahti ja överiksihän se meni, todellakin. Söin croissanteja, hampurilaisia, ranskalaisia, pizzaa, kermaista risottoa, jäätelöä, creme bruleete ym ym. Join cocista, viiniä, shampanjaa ym ym. Menin eilen vaakaan ja painoa oli tullut lisää vähän vajaa kaksi kiloa. En saanut syödä maanantai-illan jälkeen mitään, koska mulla oli eilen labrakokeet. Verikokokeiden jälkeen kävin ostamassa kaupasta ihan oikeita ruokia ja söin aamupalan. Sitten oli vuorossa treenit, jotka tehtiin normaalia kevyemmin kurkkukipuni takia. Lounaskin meni vielä ohjeiden mukaan, mutta sitten tuli ihan turha retkahdus. Olin ostanut kallista suklaata lentokentältä ja siinä piti olla mulle moneksi viikoksi luvallista herkkua korkeintaan parin konvehdin viikkovauhdilla. No eipä niitä enää ole montaakaan jäljellä ja morkkis on ihan kamala. Kuvittelin jo, että en edes pystyisi syömään noin paljon makeaa. Olin niin väärässä ja nyt mua pelottaa, että voiko viiden päivän överit viedä multa tämän homman pieleen. Paranenko tästä sairaudestani nin, että pystyisin syömään normaalisti vai pitääkö minun olla loppuelämäni ilman sokeria???
Tämä aamu on alkanut vielä ihan ohjeiden mukaan ja loppupäiväksi on oikeaa ruokaa jääkaapissa. Mutta niitä suklaitakin on vielä vähän ja lisäksi muutama levy tuliaisia. Nyt täytyy vaan toivoa, että minulla on tarpeeksi itsekuria ja pystyn jatkamaan.
Minusta otettiin reissun aikana enemmän valokuvia kuin koskaan ennen ja eivät kaikki olleet edes ihan kamalia. Kyllä siis kannattaa pudottaa painoa ja kantaa itseään ylpeänä. Se kyllä näkyy kuvissa.
Kyllä tämä tästä.
Alli

Säästölinjalla

Tässä eilisen ruokatarvikkeet! Poikani oli kavereineen käynyt kalastamassa ja sain häneltä kaksi kalaa. Sain minä kaloista myös fileet, mutta tein ensin näistä todella ihanan kalakeittoliemen. Ei tarvinnut käytää kalaliemivalmistetta. Otin näistä lihat talteen ja lisäsin keittoon mm. parsakaalia, porkkanaa, sipulia ja yhden lohifileen. Vähän suolaa, pippuria ja ihan vähän 4% kermavalmistetta.Keitin aika kauan, että parsakaali meni ihan mössöksi. Tulipa aivan ihana keitto, jota saan herkutella vielä tänään ja huomenna. Pari annosta vielä pakkaseenkin.

Viikonloppu meni asuntoautoillessa ja sehän tietää aina jotain ongelmia. En vaan saa aina kaikkia juttuja toimimaan. Tällä kertaa oli virrat katkenneet yöllä jostain syystä ja samalla lämmitys sammunut. Onneksi oli pari koiraa ja untuvapeitto lämmittämässä. Syömiset menivät lähes ohjeiden mukaan. Söin neljä lakua, mutta yllättävän hyvällä omallatunnolla eli oikealla tiellä ollaan.

Tänään on työpäivä, huomenna tunnin treeni ja sieltä kosmetologille. Hän tekee mulle jalkahoidon, värjää kulmat ja laittaa nätit kynsilakat varpaisiin. Sit illalla vielä koirajuttuja ja torstaina kohti lentokenttää.
Alli

Minua ei tunnistettu

Käväisin äsken kaupassa ja tapasin siellä entisen naapurin. Mies ei ole tuntevinaan, mutta nyt vaimokaan ei moikannut. Seisoin ihan vieressä ja sanoin "moi". Hän kääntyi poispäin ja sit kääntyi ja kysyi olenko heidän entinen naapurinsa. Sanoin olevani ja että yritin moikatakin. Mulla oli kyllä silmälasit eli en ollut varmaan tutunnäköinen. Hän tokaisi ettei tunnistanut, kun mulla ei ollut koirat mukana. Haluan itse uskoa, että olen laihtunut niin paljon, että näytän ihan eri ihmiseltä. Haha ei vaan, vaikka viime toukokuusta onkin paino pudonnut reilu 10 kiloa. He kyllä asuivat vielä syksylläkin tuossa naapurissa.
Minulla on pikkuinen asuntoauto ja työkiireiden helpottaessa aion lähteä lauantaina pienelle reissulle ja olla yhden yön autossa. Asuntoautohan on laihduttajalle ihan mahtava ratkaisu. Oma vessa (pissahätä on usein) ja jääkaappi ja hella kulkevat mukana. Ei tarvitse pysähtyä huoltoasemille syömään. Luulen, että Hese veisi voiton jostain terveellisestä salaattipöydästä. Nyt olen miettinyt syömiset etukäteen ja lähden reissuun hyvillä mielin.
Viikon kuluttua alkavan Pariisin reissun suhteen olen vähän sekaisin. Toisaalta pitäisi antaa itselleen lomaa, mutta kuinka överiksi se sitten menee. Sitten jos nipotan syömisistä, ei sekään ole kenellekään kivaa. No vielä on viikko aikaa miettiä startegiaa.
Alli

Mummokalsarit

Mulla on "hienot" leopardikuvioiset mummomalliset alushousut. Jostain syystä ne ovat olleet niin kestävät, että ovat kulkeneet mukanani muutosta muuttoon. Eilen otin sitten käyttööni nämä luottokalsarit ja aamusta asti ne tuntuivat jotenkin oudoilta päällä. Jouduin nykimään niitä monta kertaa päivän aikana. Vasta illalla tajusin, että nehän olivat mulle lyösät. Alareuna ei kiristynytkään reiteen eikä takapuolesta kiristänyt. Ilolla heitin nämä mummokalsarit roskikseen. Josko tästä vielä joskus meikäläinenkin pystyisi käyttämään seksikkäitä alusvaatteita, vaikka sitten vain omaksi ilokseen :)
Alli

Virallinen vaaka

Virallinen vaaka kertoi tänään, että paino on pudonnut viidessä viikossa 5,7 kiloa eli paino tänään 67,1 kiloa. Vaikka fiilikset ovat olleet työjuttujen takia huonot, en ole onneksi lohduttanut itseäni syömällä herkkuja. Tosin ruisnachoja on tullut syötyä liikaa. Niissä on suolaa ja hiilareita ihan liian paljon eli nyt täytyy jättää ne vain viikonloppuherkuksi. En ottanut muita mittauksia muistiin, mutta kyllä senttejä oli lähtenyt useita senttejä sieltä mistä pitikin.
Olen lähdössä ensi viikolla Pariisiin viideksi päiväksi ystäväni pyöreitä vuosia juhlimaan ja menin sitten tänään housuostoksille treenin jälkeen. Otin parit numeroa 40 olevat housut sovituskoppiin, mutta "jouduin" vaihtamaan ne 38:ksi. Ei muuten haitannut yhtään, että piti ottaa pienempi koko :)
Vähän tuo reissu pelottaa jo etukäteen. Ensimmäinen todellinen koettelemus tulossa, kun ei voi itse tehdä ruokia ja Pariisi on täynnä houkutuksia kahviloineen yms. Ystäväni tarjoaa kaksi illallista ja hotellin aamupalat kuuluvat hintaan eli jää siinä vielä monta ruokailua miettiväksi. Välipaloiksi otan kotoa mukaan ainakin pähkinöitä ja muutaman vauvanhedelmäsosepurkin. Lisäksi voin ostaa sieltä hedelmiä. Eikä tämä elämäntapamuutos saa kaatua viiteen päivään. Tätähän meikäläisen elämä tulee olemaan eli pitää käyttää valinnoissa järkeä eikä potea morkkista pienistä herkutteluista.
Alli

Munkki ja Maxi Tupla

Vedin siis eilenillalla överit ja söin munkin ja Maxi Tuplan. Munkista oli puhetta valmentajan kanssa, mutta uskalsin kokeilla vielä vähän hurjempaakin eli suurinta heikkouttani, karkkia. Tietysti piti käväistä tänä aamunakin punnitsemassa ja olihan lukemat eilistä suuremmat. Nyt ei kuitenkaan tunnu, että siinä meni koko homma plörinäksi ja että alkaisin herkutella tänäänkin. Suklaa maistui kyllä hyvältä, mutta ei mitenkään sellaiselta, että sitä pitäisi saada heti lisää. Ei ollut ällömakeaakaan niin kuin olisi voinut kuvitella.
Kello ei ole vielä yhdeksääkään ja lenkki on jo heitetty ja aamupala odottaa. Unentarve on vähentynyt terveellisellä ruokavaliolla ihan selkeästi.
Minulla on ollut verenpainelääkitys jo lähes 15 vuotta ja olen kiltisti syönyt määrättyä annostusta. Nyt olen huomannut, että minua huimaa aika helposti ja eilen sitten mittasin verenpaineen pitkästä pitkästä aikaa. Olin aivan järkyttynyt lukemien pienuudesta eli alapaine 65 ja yläpaine 114. Aion nyt omatoimisesti puolittaa lääkeen annostuksen ja seuraan lukemia päivittäin. Olisihan se kiva päästä edes yhdestä lääkkeestä eroon. Vielä senkin jälkeen jäisi kaksi säännöllisesti otettavaa lääkettä.
Meillä ei vielä sada eli saatan päästä vähän pihahommiin ja vappujuhlaankin tänään.
Alli