Uusi alku vol vaikka mitä

Otin maanantaista perjantaihin sellaisen pikalaihdutuksen eli tiputin pari kiloa neljässä päivässä itsekeksityllä dieetillä, jossa ei ollut mitään viljatuotteita ja hiilarit tulivat hedelmistä.
Tänään kokkasin jauhelihakasviskeittoa ja söin ruisleipää, joka maistui kyllä tosi hyvältä. Tein iltaa varten salaatin, johon lisään ennen syöntiä katkarapuja ja fetajuustoa.
Huomenna teen kaslerista nyhtöpossua ja aion syödä sen kanssa pari uuniperunaa. Ei siis mitään laihdutusruokaa, mutta oikeaa ruokaa. Olen ollut koko kesän ja syksyn tosi laiska tekemään ruokaa. Sitten on jatkuvasti nälkä ja tulee syötyä ihan väärin.
Tilasin puhelinmyyjältä jonkun kevytkeittokirjan ja odotan, että sieltä löytyy vaihtelua kevyempään ruokailuun.Täytyy kommentoida kirjaa sitten kun se tulee.
Alli

Tauti jatkuu

Yskä, kurkkukipu ja nuha vaan jatkuu. Iltaisin on vaikea nukahtaa, kun yskittää ihan älyttömästi. Sit päivällä väsyttää ja nukun päiväunia. Ja kierre on valmis. En edes "uskalla" enää nukkua omassa sängyssä vaan olen siirtynyt sohvalle. Jotenkin siinä sohvalla ei ole niin pakko yrittää nukkua ja siinä sitten nukun paremmin. Yöksi otan aikamoisen lääkekoktailinkin eli kohta olen sekä sokeri- että lääkekoukussa.
Jotain piristystä tulee tänään, kun menen kampaajalle. Väri ainakin vaihtuu päässä, mutta ehkä uskallan lyhennyttää pitkään kasvatettuja hiuksia myös radikaalisti.
Mua väsyttää ja tympii eikä paino tällä menolla todellakaan putoa.
Vali, vali.....
Alli

Taito se on tämäkin

Paino on noussut 20 päivässä 3,5 kiloa eli kohta on kaikki huhtikuun alusta alkaen pudotettu saatu takaisin. Olen kovassa flunssassa, mutta se ei ole veruke, jonka taakse voisi kätketyä. Koirien lenkittämisen olen tehnyt normaalisti eli joka päivä olen liikkunut. Siis mä olen ihan mättämällä mättänyt kaikkea rasvaista, mutta varsinkin makeaa.
MITEN IHMINEN VOI OLLA NÄIN TYHMÄ???
Otin viikonloppuna talvivaatteita esille ja kuvittelin siellä olevan monta aivan liian suurta vaatetta. No eipä sen vuoksi tarvinnut mitään heittää pois. Jätesäkillinen lähtee kierrätykseen siksi, että en ole moneen vuoteen kyseisiä vaatteita käyttänyt.
Päätin, että en ansaitse yhtään uutta vaatetta ennen kuin paino pudonnut tästä vähintään 5 kiloa eli alle 64 kilon. Sitten käy ostamssa jonkin nätin neuleen ja housut.
Alli

Ikäkriisi

Mä oon liian vanha jo moneen juttuun ja tällä hetkellä tuntuu, ettei mulla ole mitään odotettavaa elämältä. Mistähän näitä masentavia ajatuksia oikein tulee? Syömiset ovat taas menneet ihan pieleen ja toki se vaikuttaa mielialaan. Harrastuspuolella iän myötä tiedän tulosteni menevän vain huonompaan ja kateellisena katson nuorten hienoja suorituksia. Vaikka painoa onkin vähemmän kuin esim. vuosi sitten, en kykene liikkumaan yhtä nopeasti kuin nuoremmat.
Lapsenlapsia en vielä toivo, koska en aio alkaa elämään heidän kauttaan ja ottamaan kantaa heidän ongelmiinsa. En ole myöskään luvannut alkaa sellaiseksi mummoksi, joka unohtaa itsensä ja hoitaa jatkuvasti lapsenlapsia. Oishan niitä pikkuisia kiva joskus saada ja nähdä silloin kun mulle sopii.
Parisuhde olisi ihan kiva, mutta sellaista miestä ei varmasti ole olemassakaan, joka täyttäisi mun kriteerit. Ja ikäiseni miehet ovat jo ukkoutuneita. Mullahan se on vara olla ronkeli :)
Voi, voi!
Alli

Kohtuullinen viikko takana

Viikossa paino putosi 1,5 kiloa, mutta nyt on taas tunne ettei tuo maha ole pienentynyt koko projektin aikana yhtään. Onneksi vaatteista sentään huomaa jotain muutosta tapahtuneen. On ihana, kun pitää laittaa housuihin vyö.
Syömiset eivät viikon aikana menneet ihan ohjeiden mukaan. Yksi suklaalevy ja muutama lakupötkö tuli syötyä, mutta onneksi kohtuus pysyi eikä suklaalevykään mennyt yhtenä iltana 15 minuutin aikana. Osasin jopa nauttia mausta. Ja pääasia on se, että herkuttelu ei jäänyt päälle. Nestettähän tuosta pudotuksesta suurin osa on, mutta alaspäin on sentään menty. Jospa se tästä.
Syksy on nyt virallisesti alkanut, sillä otin aamuohjelmaan jokavuotisen vitamiiniannoksen eli Beroccan.
Beroccasta olen kuullut monenlaisia mielipiteitä. Minä olen talvisin kyllä selvinnyt ilman pahimpia flussaepidemioita, kun olen säännöllisesti vitamiinia nauttinut.

Alli

Maito"tyttö"

Nykyään naiset juovat tosi harvoin maitoa tai ainakin minun tuttavapiirissäni. Minä käytän vettä jano- ja ruokajuomana muuten, mutta puuron ja keittojen kanssa mun pitää saada lasillinen kylmää maitoa. Koska asun yksin, olen alkanut käyttää maitojuomia, joissa on pidempi myyntiaika kuin tavallisessa maidossa.
Arkisin syön luonnonjugurttia marjojen, muslin ja ruisleseiden kanssa. Nyt päätin, että viikonloppuisin hemmottelen itseäni kuvan jugurtilla. Aikaisemmin käytin hyvinkin makeutettuja jugurtteja, mutta en enää pysty syömään niitä. Jotain edistystä on makuaistissani sitten tapahtunut eli joku voi maistua mielestäni liian makealle.
Savustin eilen ulkona sähkösavustimella ison lohifileen.Perjantaina tein kalakeittoa. Tänään oli lounaalla savulohisalaatti ja myöhemmin syön lohikeittoa. Ja yllättäen huomennakin taitaa olla savulohisalattia, toivottavasti saan keiton syötyä tänään loppuun. Tykkään kyllä kalasta, mutta ei välttämättä kaksi kertaa päivässä.
Alli

Optimisti?

Olen luonteeltani aika pessimistinen, sillä pessimistihän ei pety. No pettymyksiä on elämässäni ollut ihan riittämiin eli kannattaisi varmaan välillä suhtautua asioihin optimistisesti. Silloin ainakin voisi hetken olla onnellinen eikä aina pelätä pahinta. Elämässäni on toki ollut paljon hyviä asioita eli minulla on kolme aikuista tervettä lasta eikä, työttömänä ei ole tarvinnut olla minulla on monta läheistä ystävää. Minulla on kivat harrastukset ja elämässäni on ollut myös ihania miehiä, jotka tosin eivät ole aina nähneet minun ihanuuttani.
Terveyden kanssa onkin ollut ongelmia jo pidempään. Minulla on fibromyalgia, sjögrenin syndrooma, kilpirauhasen vajaatoiminta ja kolmoishermosärky. Eniten arkea häiritsee sjögrenin syndroomaan liittyvä jatkuva väsymys ja kolmoishermosärkyyn joudun syömään epilepsialääkkeitä. Kolmoishermosärystä olen päässyt kaksi kertaa jo eroonkin, mutta tämä viimeisin on kestänyt nyt jo puolitoista vuotta eikä lääkitystä ole pystynyt vähentämään. Lääkkeet väsyttävät ja ovat kalliita.
No näillä mennään ja onneksi ruokailut ovat menneet nyt hyvin ja paino tulee alas.
Viikonlopuksi on luvassa lisää tätä ihanaa auringonpaistetta ainakin sään osalta eli ihanaa viikonloppua!
Alli

Vaaka, ystäväni tai viholliseni

Enhän mä pysty ilman vaakaa olemaan. En usko muuten mihinkään muutokseen, kun mittanauhatulokset eivät ole välttämättä yhtä tarkkoja kuin vanhan kunnon vaaka. Toki tiedän, että paino heittelee useita satoja grammoja ilman että olisi laihtunut oikeasti tai toisaalta lihonnut. Hormonaalista painonmuutosta minulla ei ole, sillä kohtu on poistettu eikä kuukautisia ole.
Koska en käy kuntosalilla, ei voi väittää lihakseni painavan enemmän kuin läski. Siis painon pitäisi pudota. Vaikka aluksi pudotetut kilot olisivat pelkkää nestettä, ei haittaa. Nestehän se nimenomaan näkyy esim. kasvoissa.
Aloin seuraamaan Liviltä Jutta ja superdieetit -ohjelmaa ja heräsin sen myötä taas vedenjuonnin tärkeyteen. Jutta itse on kovalla dieetillä ja treenaa rajusti eli en muuten seuraa mitenkään hänen ohjeitaan. Mittaan aamulla kaksi litraa kannuun pöydälle. Kannu on muovia ja vesi ei maistu hyvälle. Kaadan kannusta lasiin veden ja kippaan sen viemäriin. Sitten otan saman määrän raikasta vettä hanasta. Tulee ainakin juotua se kaksi litraa. Olen nyt pari päivää noudattanut tätä systeemiä ja kannu on tyhjä jo iltapäivällä. Juon vielä illan aikanakin vettä ja lisäksi pari mukillista teetä ja yksi lasillinen maitoa eli nestettä tulee ainakin tarpeeksi.
Veden suhteenkin näköjään pitää olla se vesi konkreettisesti mitattuna, että se varmasti tulee juotua.
Toivottavasti joskus näistä asioista tulee rutiinia.
Alli

Riittääkö terveellinen ruokavalio?

Jos söisin minulle suunnittelun laihdutusruokavalion mukaan, kaloreita tulisi vuorokaudessa noin 1500. En noudata ohjelmaa ihan orjallisesti enkä myöskään laske kaloreita. Kuitenkin tuo kalorimäärä on sellainen, että sillä laihtuu. Vihanneksia kyllä syön varmaan vieläkin liian vähän. On jotenkin vaikea keksiä terveellistä vaihtelua perussalaattiin (tomaatti, kurkku,paprika ja joku vihreä salaatti, sipuli) No fetaa käytän kyllä jonkin verran, vaikka ei ole suotavaa.
Lankesin reilu vuosi sitten puhelinmyyjän tarjoamiin Vitafinkapseleihin. Tein vuoden määräaikaisen sopimuksen ja sitten alkoi nappeja tulla kuukausittain. En syönyt tabletteja säännöllisesti eli niitä jäi varastoon. Kun tämä "ikuisuusprojekti" alkoi huhtikuun alussa, otin tabletit jokapäiväiseen käyttöön. Toinen on maitohappobakteeri ja toinen multiaurinkokapseli
Multiaurinkokapselit sisältävät vaikka mitä eli

C-vitamiini: 500mg 625%
Sitrusbioflavonoidit: 20,0 mg *
Niasiini (B3): 16,0 mg 100%
E-vitamiini: 12,0 mg 100%
Sinkki: 10,0 mg 100%
Pantoteenihappo: (B5) 6,0 mg 100%
Lykopeeni: 2,0 mg *
Mangaani: 2,0 mg 100%
B6-vitamiini: 1,4 mg 100%
B2-vitamiini: 1,4 mg 100%
B1-vitamiini: 1,1 mg 100%
Kupari: 1,0 mg 100%
Beetakaroteeni: 800 μg *
Karotenoidiseos: 400 μg *
Folaatti: 200 μg 100%
Seleeni: 55 μg 100%
Biotiini: 50 μg 100%
Kromi: 40 μg 100%
D3-vitamiini: 20 μg 100%
B12-vitamiini: 2,5 μg 100% *

Silti hiukset lähtevät ja kynnet ovat tosi huonossa kunnossa. En voi ymmärtää. Hiustenlähtö on todella rajua. No nyt ostin vielä Biotiini Strong -valmistetta ja johan on kumma, jos hiukset eivät pysy päässä.
Hemoglobiini on mulla ollut aina tosi matala, mutta kesäkuun verikokeessa tuli pohjanoteraaus, reilusti alle 120. Olen nyt syönyt pari kuukautta Retaferia apteekista ja viime viikolla lukeama oli 125 eli olen tosi tyytyväinen. Aikaisemmin Retafer on ollut herkälle vatsalleni liikaa, mutta nyt olen pystynyt syömään.
Alli

Ei paljon alkoholismista eroa

Olen kertonut kavereilleni sokeririippuvuuteni olevan aika paljon samankaltainen riippuvuus kuin olettaisin olevan alkoholiriippuvuuden. Toki en sokerihumalassa ole ainakaan vielä ollut vaaraksi ympäristölleni tai joutunut minkään tapaturman uhriksi. Alkoholismi tulee yhteiskunnalle kalliiksi ja samoin ylipainosta johtuvien sairauksien hoitaminen. Vaikka sokeriaddiktioni ei aiheuta rokulipäiviä töistä, työtehoon tämä vaikuttaa. Minua väsyttää tässä ahmimisvaiheessa tosi paljon ja henkisesti voin myös huonosti.
Alkoholistihan ei kestä yhtään alkoholia, mutta ei minua pienet piilosokerit saa ahmimaan lisää sokeria. Syön siis sokerini pääasiassa karkkina. Jonkin verran menee jäätelöä ja leipomotuotteita.
Alli

Blogihiljaisuus tarkoittaa kohdallani vain yhtä asiaa

eli ei tästä tule yhtään mitään. Viime lauantaina vietin synttäreitä yksin eikä se ollut mitenkään masentavaa. Päätin sitten tyttäreni kielloista huolimatta ostaa "juhlan" kunniaksi sulkaalevyn. Ja eihän sokeririippuvainen sitten muuta tarvinnut retkahtamiseen. Putki jatkuu vieläkin :(
Miten voi yli viisikymppinen akka olla näin tyhmä ja vailla itsekuria, voi hitto sentään. Olo on huono sekä henkisesti että ruumiillisesti. Reveäytin vielä keskiviikkona kylkilihaksenkin eikä kipu helpota yhtään tätä surkeaa olotilaa. Lääkäri epäili ensin, että munuaisissa olevat kystat ovat puhjenneet, mutta siellä se kystaporukka oli ehjänä, suurimmat vajaa 2 senttiä halkaisijaltaan ja suuri määrä pienempiä.
Eipä tässä sitten muuta raportoitavaa.
Alli

Uusi alku

Projektinihan alkoi maalis-huhtikuun vaihteessa ja sujui toukokuun puoliväliin asti ihan mahtavasti. Sitten tuli lomareissu enkä sen jälkeen päässyt koko kesän aikana uudelleen ns. tiukalle linjalle. Annoin itselleni liikaa vapauksia ja addiktihan ei missään tapauksessa saisi tehdä niin. Hommahan lähti käsistä ja paino alkoi nousta. Kolme kuukautta meni ihan miten sattuu, mutta nyt aloitin tiukan ruokavalion noudattamisen. Kaikki sokerit pois ja liikuntaa lisää. Eilen oli tämän uuden alun ensimmäinen päivä ja hyvältä tuntuu.
Erona keväiseen on se, että olen ilman valmentajaa tässä uudessa alussa. Vaaka on vessassa paikoillaan, mutta en käynyt siinä eilen eli en ole ihan varma mistä lukemista lähdetään. Kevään paras lukemahan oli 63 kiloa ja nyt varmaan painan suunnilleen 66-67 kiloa. Tavoite on pudottaa lokakuun puoliväliin mennessä painoa niin, että lukema alkaa vitosella ja myös pysyy siellä alle kuudessakympissä loppuelämän.
Alli

Sijaistoimintoja

Vaikka rakastankin tätä hellettä, en ole viitsinyt mennä kitkemään iltaisin rikkaruohoja tällä viikolla. Olen yrittänyt pysyä iltaisin mahdollisimman pitkään pois vakiomässäilypaikalta eli sohvalta. Maanantai-illalla kävin läpi lakanat ja pyyhkeet eli tuli muutama laatikko siivottua ja todettua, että ei yhtään kylpypyyhettä lisää tähän kämppään. Pari aluslakanaa voisi ostaa.
Kun muutin tähän taloon reilu kaksi vuotta sitten, piti vanha asunto saada nopeasti tyhjäksi eikä siinä paljon ehtinyt käydä tavaroita tai niiden uusia paikkoja läpi. Eilenillalla kävin läpi vessan kaapit ja siellä oli kyllä niin paljon turhaa ja vanhentunutta pulloa ja purnukkaa. Käytän tosi vähän meikkejä ja löysin kuivuneita ripsivärejä ja meikkikyniä. Roskiin meni tavaraa muovikassillinen ja toinen kassillinen tyttärelleni. Heittäköön hän sitten turhat tavarat pois. Tein oikein listan tavaroista, joita on ostettu varastoon.
No miten tämä sitten vaikutti syömisiin? Ehdin syödä vielä puolet suklaalevystä, mutta tulipa tehtyä jotain hyödyllistäkin. Ja siivottavia kaappeja kyllä riittää vielä. Kun ilmat vähän viilenevät eikä kädet enää hikoile, otan kutimen esiin. Silloin on turvallisempaa istua siinä sohvalla, kun käsillä on tekemistä.
Alli

Järkyttävää luettavaa

Etsin eilen uusia blogeja ja eksyin 14-vuotiaan laihduttajan sivuille. Olin ihan shokissa lukiessani hänen syömisistään ja tavoitteistaan. Toki tiedän, että anorektikkoja ihailevia teinejä ja vähän vanhempiakin ihmisiä on paljon, mutta en ollut tätä ennen tällaiseen blogiin törmännyt.
Tyttö on suunnilleen yhtä pitkä (158 cm) kuin minäkin ja alkupaino 52 kiloa. Ensimmäinen tavoite hänellä oli 45 kiloa ja siihen hän pyrkii syömällä todella vähän. Päivälliseen asti hän juo pelkästään vettä, mutta sitten salaattia, kurkkua, tomaattia ja puolikkan porkkanan. Iltapalaksi ruisleipäviipale ja kurkkua. Ja siinähän se päivän ruokamäärä sitten olikin. Lisäksi hän "mässäilee" viikonloppuisin syömällä 700 kalorin edestä.
Toivottavasti hänen vanhempansa ovat fiksuja ihmisiä ja osaavat puuttua tilanteeseen asiallisesti.
Omat syömiset eivät mene kyllä vieläkään niin kuin olen suunnitellut, mutta ei se mitään.
Alli

Kokonaisvaltaista huolehtimista

Olen huomannut, että laihduttaminen vaikuttaa tekemisiini todella kokonaisvaltaisesti. Enkä tarkoita nyt pelkästään syömistä ja liikuntaa. Kun on kunnon tsemppikausi menossa, laitan pesun jälkeen hiuksiani enemmän, hoidan ihoani paremmin ja katson vähän tarkemmin mitä puen päälleni.
Tuntuu, että silloin koko elämä on paremmin järjestyksessä, kun syö oikein. Siksi onkin ihan järjetöntä kuinka helppo on repsahtaa ja samalla laiminlyödä itseään kokonaisuudessaan.
Usein syömishäiriöiset kertovat, että elämä on sekaisin ja syöminen tai syömättömyys on ainoa asia, jota pystyy kontroloimaan. Mulla taas tuntuu asia olevan ihan päinvastoin. Teen pikkutarkkaa työtä, talouteni on suunnilleen kunnossa, minulla on ystäviä ja periaatteessa asiat kunnossa. Sitten tuon syömisen kanssa tulee järkyttäviä ylilyöntejä ja tietysti itsetunto on edelleen huono.
Blogillani ei ole paljon lukijoita, mutta toivottavasti autan itseäni näillä kirjoituksilla. Jotenkin kuitenkin eri asia pitää julkista blogia kuin kirjoittaa asioita pelkästään itselleen.
Edelleenkin pitää kuitenkin piiloutua nimimerkin taakse ilman kasvoja :)
Alli

Nyt pitää olla tarkkana

Viime yö meni valvoessa yli puoli kolmeen ja hiukan alkoholiakin tuli nautittua. Tänään on siis laiskottelupäivä ja suuri vaara syödä ihan mitä sattuu.
Yritin järjestää eilenillaksi itselleni ohjelmaa ja päädyin lähteä mato-ongelle. Varastosta löytyi vapa ja siinä oli siima, koho, paino ja koukku, joka oli poikki. Kello oli melkein kuusi ja eikun nopeasti ostamaan kaupasta onkia. Kauppareissun aikana oli tullut kaverilta viesti, että mitä suunnitelmia mulla on illaksi. Hänellä oli vaihtoehtoinen suunnitelma eli syömään satamaan ja sitten baariin. Minua ei ollut kovin vaikea ympäripuhua ja kävin nopeasti suihkussa, meikkasin ja laitoin hiukset. Kaverin seuraavassa viestissä oli maininta, että käydään yksissä bileissä, joissa meille on varattu vip-pöytä ja ilmaiset viinat. Yritin vaihtaa vaatteet vähän nuorekkaammiksi ja sitten menoksi.
Alkuilta meni ihan ikäisillemme sopivissa merkeissä kunnes menimme sinne bilepaikkaan. Kyseessä oli oikea teinihelvetti, keski-ikä ehkä 19-vuotta. Tytöt olivat hoikkia vesirajahameissaan ja pitkissä hiuksissaan ja pojat toistensa klooneja pitkissä sortseissa, osa lippiksissä ja hiuksen viimesenpäälle laitettuina. Dj soitti musiikkia niin kovaa, että meidän pöydässä ei juttelusta tullut mitään,vaikka istuimme tosi kaukana tanssilattiasta. En tiedä voiko sitä hirveää bassonjytkettä musiikiksi sanoa edes. Olen todella vanha ja tiukkapipoinen.
Ylipaino on nuorten keskuudessakin lisääntynyt huomattavasti eikä tuollaiseen paikkaan lihavilla ole mitään asiaa tai eivät varmaan uskalla mennä.
Yritän nyt käynnistää tän päivän oikein ja yrittää pysyä mahdollisen retkahduksen tulessa edes jonkilaisessa kohtuudessa.
Alli

Yksinäisyys

Eilenillalla oivalsin, että suklaa ja muut herkut korvaavat mulle ihmistä. Toki on mulla muutenkin ongelma, mutta tuo yksinäisyyteen mässääminen oli mulle ihan shokkitieto. Tapani mukaan olin varannut illaksi sen suklaalevyn, mutta en ollut vielä ehtinyt aloittaa syömistä. Sitten soitti naispuolinen ystäväni, jonka kanssa olemme puhelinyhteydessä lähes päivittäin. Puheluun meni varmaan lähes kaksi tuntia ja siinä kului juuri se aika illasta jolloin vedän karkkia kuin heikkopäinen. Puhelun jälkeen menin nukkumaan ja silloin tajusin, että en ollut puhelun aikana edes muistanut sitä suklaalevyä.
Olen ollut nyt sinkkuna kolme vuotta ja nuorin lapsi muutti kotoa reilu vuosi sitten. Lapsella oli yläkerrassa oma huone ja hän viihtyi siellä paljon ja asui myös osittain poikaystävän luona eli oikeastaan olen asunut jo aika pitkään yksin. Parisuhteen viimeisinä vuosina mies istui olohuoneessa telkkaria katsoen ja minä löhösin makuuhuoneessa katsoen myös telkkaria ja yllätys yllätys karkkia syöden. Olimme jo etääntyneet toisistamme silloin. Ja mulla paino nousi.
Eron jälkeen paino nousi monta kiloa tosi lyhyessä ajassa, kun karkkimäärät kasvoivat eikä kukaan enää huomautellut syömisistäni. Olen ainoa lapsi ja viihdyn yksin. Nytkin suurimman osan ajasta olen tyytyväinen sinkkuelämääni.
Myönnän kyllä, että aina kun olen ollut ihastunut tai rakastunut, olen laihtunut. Mutta enhän minä voi alkaa etsiä miestä sen takia, että saan sokeriaddiktioni kuntoon, enhän? Nyt kun tiedän ainakin osasyyn tähän ongelmaani, minun pitäisi varmaan osata ratkaista ongelma. Mutta kuinka sen teen? Minun pitäisi varmaan yrittää keksiä iltoihini muuta tekemistä kuin telkkarin katsomista, sillä mässääminen tapahtuu sohvalla ja telkkari on auki. No katsotaan mitä keksin ja miten tämä tieto vaikuttaa tulevaisuuteen.
Alli

Itsetutkiskelua

Miksi???
Eli olen tässä viime päivinä tehnyt aikamoista itsetutkiskelua katsoessani pömpöttävää, löllyvää vatsaa ja potiessani yököttävää oloa mässäilyn jälkeen. Ei siis ole lupaukseni mistään kotoisin. Olen ollut kuin maaninen vetäessäni pienessä ajassa kokonaisen suklaalevyn. Ei siinä paljon ole tullut maisteltua miten hyvää se suklaa on.
Onko puuttuvalla personal trainerilla muka näin suuri vaikutus vai mikähän tässä mättää? Huhtikuussa oli yllättävän helppoa luopua kaikista sokereista ja siirtyä säännölliseen ruokarytmiin. Mikä on vialla ihmismielessä, kun tietää koko ajan menevänsä kohti vanhoja kilojalukemia ja voi huonosti? Silti ei osaa/pysty katkaisemaan kierrettä. Aamut ja aamupäivät menevät vielä hyvin, mutta sitten iltaa varten pitää lähteä kauppaa ostamaan ihan muka varalle jotain hyvää. Ja senhän sitten tietää kuinka siinä käy. Kaikki herkut menevät saman illan aikana ja morkkis on valmis.
Tuttavat eivät ole huomanneet näitä palanneita kiloja eli vain ja ainoastaan itseäni varten mun pitäisi saada asiat kuntoon. Olen sen itselleni velkaa.
Alli

Vanhat vaivat palasivat

Olen vetänyt karkkia niin paljon, että sain sitten ne entiset vaivat takaisin. Päätä särkee, närästää enkä jaksa tehdä mitään. Ja paino tietenkin nousee. Oonkohan niin idiootti, että en vielä tästäkään tajua siirtyä takaisin oikealle tielle? Kävin jo ostamassa kahdet pienempää kuppikokoa ja ympärysmittaa olevat rintsikatkin eli en saa lihoa. Valmentajani kanssa piti tavata vielä yhden kerran, mutta erilaisten syiden takia kieltäydyin tapaamisesta.
Koska olen sokeriaddikti, en näköjään edelleenkään pysty olemaan kohtuulinjalla. Pakko vetää kaikki sokerit pois ja katsoa miten vaikuttaa sekä henkiseen että ruumiilliseen vointiin. Johan se on kumma, jos en osaa tehdä yksin asioita oikein. Mulla kun kuitenkin on kolmen kuukauden ajalta kerättty tietoa ja taitoa syödä ja liikkua oikein. Kuitenkin olen koko aikuisikäni syönyt enenmmän tai vähemmän väärin eli muutos ei todellakaan ole helppo ihan tosta vaan.
Nyt lupaan ja vannon ryhdistäytyväni!!!
Alli

Missä motivaatio?

Mun pitäisi pitää ensi maanantaista alkaen ruokapäiväkirjaa valmentajalle viisi päivää ja tavata hänet viimeistä kertaaa sitten seuraavan viikon maanantaina. Ei huvita kumpikaan. Tuo olisi viimeinen käyntini ennen valmentajani siirtymistä ihan muualle. Jotenkin en koe tuosta yhdestä käynnistä olevan enää mitään hyötyä projektini jatkolle. En tarvitse uutta ruokaohjelmaa, sillä nykyiselläkin laihtuisin, jos sitä noudattaisin. Se, että paino ei ole pudonnut enää toukokuun puolenvälin jälkeen, ei siis johdu ruokaohjeista vaan minun välinpitämättömyydestäni ja väsymyksestä. Ostin muuten pari viikkoa sitten apteekista rautalääkkeitä ja olen jopa pystynyt syömään niitä ilman sen kummempia vatsakipuja. Raskausaikoina sain tuota samaa lääkettä neuvolasta enkä pystynyt koskaan syömään vaan siirryin luontaistuoteisiin. Nyt syön tuota teollista valmistetta, koska se on niin edullista. Täytyy käydä jossain vaiheessa otattamassa työterveyshoitajalla verikoe, jos vaikka hemoglobiinikin lähtisi nousuun. Verenpainelääke on ollut pois muutaman viikon ja eilisessä mittauksessa paineet olivat aika korkeat eli ilmeisesti epäterveellisempi ruokavalio näkyy tosi nopeasti verenpaineessa.
Viikonloppuna luokseni tulee pari ystävää ja juhlimme pitkän kaavan mukaan eli he jäävät yöksi. Alku menee terveellisesti salaatin, maissin ja savustetun kalan merkeissä, mutta jälkiruuaksi teemme muurinpohjalettuja mansikoilla ja jäätelöllä. Eikä sitä ehkä ihan kuivin suinkaan tule istuttua mun uudella patiolla.
Alli

Järkytys

No tulihan se oikea kesä eikä kukaan uskaltanut valittaa minulle liiasta kuumuudesta viikonlopun aikana. Itse kyllä onnistuin käräyttämään kasvoni ihan kunnolla.
Tuo otsikko tarkoittaa paria valokuvaa, jotka joku ihan vieras ihminen oli ottanut minusta ja koirastani viikonlopun aikana ja laittanut nettiin kymmenien muiden kuvien joukossa. Olen ihan kamalan näköinen kasvoistani, siis ihan kamalan. Mulla on tosi onneton leuka, mutta kaksoisleukaa sitten senkin edestä. Edes pudotetut kilot eivät näy leuan rasvan vähenemisenä. Sivukuva ja julma ilme kasvoilla ei tiennyt itkeä vai kirota, naurattanut ei yhtään. Jos kannattaisin kauneusleikkauksia ja olisi varaa, rasvaimu leuasta ja yläluomien kiristäminen olisivat kyllä listan kaksi ensimmäistä toimenpidettä.
Onnellisia te nuoret, jotka olette tehneet elämäntaparemontin nyt eikä sitten viisikymppisenä. Teillä ei paikat roiku, kun ruokavalion lisäksi harrastatte kiinteyttävää liikuntaakin.
Ehkä mä joskus vielä tän projektin aikana paljastan kasvonikin, ehkä.
Alli

Tule jo oikea kesä!!!

Minä en ihan helposti ilmoista valita, mutta nyt alkaa olla mitta täysi. En edes muista koska olisi ollut päivä jolloin ei olisi satanut. Minulla ei ole heinäkuussa yhtään lomaa, mutta onhan pitkät illat ja viikonloput vapaata. Mua masentaa tää synkkä taivas ja vettä litisevä metsä. En varmaan edes osaisi lähteä ulos ilman coretexkenkiä tai sadetakkia.
Viikonloppu on kokonaan taas koiramaisia juttuja ja olen luvannut lyödä lättyyn kaikkia, jotka kehtaavat valittaa helteestä. Optimistisesti aion pakata mukaan sortsit (en tiedä kehtaanko pitää), topin, sandaalit ja aurinkorasvan. Ja tietysti mukaan lähtee vakiovarusteet eli sadevaatteet.
Otan asuntoautoon mukaan mahdollisimman paljon oikeaa syömistä, mutta lauantaina syömme kaveriporukalla vähän herkkujakin. Pysyn erossa viinistä ja syön kyllä jälkiruuankin.
Helteistä viikonloppua ja muistakaa nauttia kesästä!
Alli

Vaikka tämä ei etene, nautitaan tästä

Ostin tänään uudet sortsit, kun toivon kesänkin joskus alkavan. No uusi paita on kyllä kesäisen värinen, mutta varmuuden vuoksi pitkähihainen :). Housut ovat 28 tuumaiset ja paita kokoa S!!!

Alli

Masentavaa

Siis tämä viileä ja sateinen Suomen kesä. Mä en yleensä paljon säästä valita, mutta nyt alkaa olla mitta täysi. Ei edes Tanskassa selvitty ilman sadetta ja viileäkin siellä oli. Olimme Scandichotellissa ja oli kyllä niin upea aamupala, etten ole koskaan ennen nähnyt. Jugurtin sekaankin oli varmaan noin kymmenen erilaista lisuketta, joista fiksuna valitsin mysliä, luumuja ja muuta terveellistä. No söinhän aivan ihanan sämpylän lihaleikkeellä ja juustollakin. Oli ananasta ja vesimeloonia ja tulihan siitä syötyä vähän suklaatakin ja pala viineriä.
Muuten syömiset menivät vieläkin huonommin, kun pikaruualla pärjättiin ja paino nousi. Nyt on pakko olla kunnolla edes muutama päivä.
Alli

Haasteita riittää

Lähden huomenna käväisemään Tanskassa yhden yön reissulla. Mulle noi normiarjesta poikkeamat ovat todella haasteellisia. Sitä ikäänkuin antaa itselleen luvan syödä ohi ruokavalion, kun elämässä tapahtuu jotain kivaa ja ainutkertaista. Eihän dietti todellakaan näihin poikkeusolosuhteisiin kaadu, mutta ei ton syömisen tarvitsisi överiksikään mennä. Itseni tuntien tiedän, että jo lentokentällä on "pakko" ostaa jotain kallista ja tarpeetonta puhumattakaan siitä, kun pääsemme Tanskaan. Olemme jo suunnitelleet kuinka herkuttelemme huomenillalla ja pari drinkkiäkin tulee otettua. Uskon hotellin aamupalan olevan monipuolinen ja terveellisiäkin vaihtoehtoja sisältävä, mutta eiköhän sieltä tule taas kaksinkäsin vedettyä kaikkea muutakin. Lauantaina menemme tanskalaiseen perheeseen lounaalle ja siellähän pitää tietysti syödä kaikkea mitä talo tarjoaa. Ja kotiin tulen myöhään lauantaina ja helposti jostain Hesestä saisi pientä iltapalaa. Ja vaikka tulevat kaksi päivää menisivät överiksi, olisi pakko palata heti sunnuntaina ruotuun. Sillä viikon kuluttua on taas luvassa asuntoautoreissu. Olen osan viikonlopusta omissa eväissä, mutta osan aikaa syömme ystäväni kanssa yhteisiä ruokia ja ystäväni on todellinen herkkup....
Mutta katsotaan mikä on fiilis seuraavassa blogikirjoituksessa.
Alli

Valmennus jää kesken

Tapaan enää kerran eli neljän viikon kuluttua valmentajani. Sen jälkeen vaihtuisi valmentaja enkä halua uutta. Personal trainer on tietysti sitä, että valmentaja valmentaa yksilöllisesti minua. Koen kuitenkin asian myös toisinpäin eli kun on hyvän valmentajan löytänyt, ei häntä halua vaihtaa toiseen. Siinä menisi alussa kuitenkin aikaa opetella toistemme tavoille enkä ole siihen tässä vaiheessa valmis. Sopimuksen kanssa ei tule ongelmia eli neljän viikon kuluttua olen tämän projektini kanssa ihan yksin.
Nyt täytyy tsempata itsensä siihen, että tämähän on loppuelmän projekti ja valmentajan puuutuminen saa korkeintaan vähän hidastaa hommaa, mutta ei lopettaa sitä. Haastetta tässä on, sillä olen vielä ihan alkutekijöissä tuos sokeriongelmani kanssa. On niin helppo retkahtaa kuten olen taas parina kuluneena päivänä todennut. Elämäni pitäisi olla tasasen tylsää ja vailla mitään lomareissuja, juhlia tms. No eihän sellainenkaan elämä ole mistään kotoisin eli elettävä on.
Alli

Rauhallinen juhannus

Vietän juhannusta yksin koirieni kanssa ja kuten taisin jo pääsiäisenä todeta, minua ei yhtään ahdista nämä ns. yksinäiset juhlapyhät. En halua juhlia sen takia, että pitäisi juhlia kun kaikki muutkin juhlivat. Onneksi kuitenkin työni on sellaista ettei tarvitse sentään töitä tehdä juhlapyhinä. Työloma tämä lomaviikko on kuitenkin ollut. Olen ahkeroinut uuden pation rakennushommissa ja maalannut autokatosta. Vielä pitäisi ehtiä maalaamaan vanhat ruskeat pihakalusteet turkoosiksi ja sitten voinkin jo esitellä uuden pationi täällä, vaikka se ei mitenkään laihdutukseeni liity. Tai sikäli liittyy, että liuskekivien raahaaminen etupihalta takapihalle on kuluttanut aika monta kaloria :). Sen verran tämä juhannus on hankaloittanut syömistä, että hiukan on taas herkkutteluksi mennyt. Ja maanantaina lähden ystäväni kanssa pienelle minilomalle asuntoautolla ja siellä tulee ainakin yksi ellei kaksi ravintolasyömistä. Pitää yrittää ottaa kevyt vaihtoehto.
En tiedä mistä johtuu, että olen huomannut tässä lähipäivinä, että useampi mies on vilkuillut minua. Mainitsin tästä tyttärelleni ja hän totesi, että johtuu varmaan enemmän kohonneesta itsetunnosta kuin laihtumisesta. Pitäisiköhän tästä uskaltautua jossain vaiheessa oikein baariinkin tai ainakin terassille. No viikon kuluttua perjantaina on toivottavasti pikainen terassikäynti ulkomailla, kun käväisen reilun vuorokauden reissulla Tanskassa. Ja siellä myös ravintolasyömistä ja hotellin aamupala.
Alli

Lomalla

Minä olen reilun viikon lomalla ja valmentaja lähti neljän viikon lomalle. Yksin siis pitää selvitä, mutta eiköhän tämä tästä. Tänään tuli kuluneeksi 11 viikkoa valmennuksen aloituksesta ja tehtiin ns. virallinen välipunnitus ja -mittaus. Ei voi muuta kun olla tyytyväinen pudotuksiin eli
paino -9,1 kg
vyötärö -10,5 cm
lantio -8 cm
rinnanympärys -11 cm
reisi -5 cm
ojentaja -6 cm
eli yhteensä 40,5 cm on kadonnut. Olin itse asettanut tavoitteeksi 60 kilon alituksen eli 59,9 kiloa, mutta niin ettei paino saisi enää nousta yli 60 kilon.
Valmentaja oli vähän toista mieltä, sillä valmennus jatkuu lokakuun loppuun eli emme ole vielä lähelläkään puoliväliä. Hän sanoi 55 kilon olevan ihan realistinen tavoite. Pikkuisen piti nieleskellä, sillä tuollaista lukemaa en ole koskaan kuvitellut enää saavuttavani. Tämä tarkoittaisi noin puolen kilon pudotusta viikossa eli ihan on realistinen tavoite. Minähän olen tosiaankin vain 158 cm pitkä eli en olisi vielä noissa lukemissakaan liian laiha. Otin haasteen vastaan ja tämähän tarkoittaa, että lomien jälkeen pitäisi painon olla pudonnut sen pari kiloa eli ei tässä löysäillä saa.
Tämähän menee todella milenkiintoiseksi.
Alli

Blogi vaikenee, mutta vain hetkeksi

Minulla alkoi puolentoista viikon kesäloma, josta aion viettää suurimman osan kotona. Olen harvemmin lomilla kotona, sillä työasiat tunkevat sähköpostista, puhelimesta, postilaatikosta ja vielä kylillä liikkuessakin mun elämään. Kotona töiden tekeminen on mun oma valinta ja monessa asiassa ihan fiksukin valinta, mutta nää loma-ajat. Mulla pitäisi olla sihteerikkö, joka suodattaisi työjutut pois mun elämästä viemällä esim. työpostit suoraan toimistoon ja siirtämällä työsähköpostit jonnekin mistä lukisin ne sit  joskus. Tosin tänään sanoi koko Office-ohjelmisto sopimuksensa irti eli ei auennut sähköpostit, wordit tms.
Huomenna on luvassa Turussa hautajaiset ja minä olen todellinen hautajaisitkupilli. Kakut syön muistotilaisuudessa ja viikonloppuna asuntoautoreissussa on tiedossa pitkästä aikaa possunlihaa, jota aion kyllä myös syödä. Sunnuntaina palaan takaisin kotiin ja maanantaina on valmentajan tapaaminen viimeistä kertaa ennen kuukauden taukoa. Sitten pihahommia ja koirien kanssa olemista ja hyvin rauhallinen juhannus. Juhannuksen jälkeen vielä parin päivän pikku asuntoautoreissu kaverin kanssa Loviisaan ja Porvooseen ja sit töitä muutama päivä ennen huvi-hyötyreissua Tanskaan. Tanskassa olen yhden yön ja ihan varmasti otan terassilla muutaman drinksun ja kai sitä pitää joku tyypillinen voileipäkin syödä. Tuo Tanska vaan on niin kallis maa, että pitää jo senkin takia tarkkaila syömisiä.
Alli

Lääkärissä

Tänään istuin tunnin työterveyslääkärin luona ja juttelimme ummet ja lammet työstä, perheestä, terveydestä yms. Verenpainelääkitystä voin kokeilla lopettaa kunhan seuraan itse mitä se tekee ololle ja verenpaineelle. Olin maininnut sairaanhoitajalle verikoikeiden yhteydessä käyttäväni personal trainerin palveluja ja tieto oli mennyt lääkärillekin asti. Lääkäri oli oikein tyytyväinen varsinkin kun verenpaineen laskusta oli selvää näyttöä. Kilpirauhaslääkitys pidetään ennallaan ja kolmoishermosärkyyn määrätty epilepsialääkettä taitaa olla pakko jopa vähän lisätä. Tuota onnetonta "kolmiolääkettä" joudun syömään aika isoa annostusta eikä huono hemoglobiinikaan väsymystä vähennä.
Vähän lääkäri varoitteli, että laihdutus ja siihen liittyvät jutut eivät saisi mennä överiksi. Varoitus oli varmaan kohdallani aiheeton, sillä en ole hurahtanut kuntoiluun enkä "liian" terveelliseen ruokailuun. Eri asia on tietysti sitten kun pääsen tavoitepainooni ja pitäisi alkaa löytämään se ravintomäärä, jolla paino pysyisi paikoillaan. Olen ollut joskus Painonvartijoissa ja silloin kuuden viikon tasapainojakso meni hyvin. Tosin tulin raskaaksi heti sen jälkeen eli siinä meni sitten ne opit hukkaan ja tässähän sitä ollaan ylipainoisena.
Kiskoin tänään väkisin tavoitehousut jalkaani. Vetoketju meni juuri ja juuri kiinni, mutta kaikki läskit pullahtivat vyötärön yläpuolelle ja olo oli lievästi sanottuna tukala :)
Alli

Auttoikohan saarna?

Kun kerroin viikon mässäilyistä valmentajalleni, sain ansaitsemani saarnan. Valmentajani ei huuda eikä räyhää vaan perustelee hyvin. Jopa niin hyvin, että sain kun sainkin uutta potkua. Treenissä liikuteltiin selkärankaa ja ja jäykkähän tuo vieläkin on. Toiveissa on, että joskus vielä pystyn tekemään yläkropan liikkeitä ihan oikein eikä lantio liiku liikkeen mukana.
Ruokakaupasta ei tarttunut mukaan mitään kiellettyä, sillä eihän sokeriaddiktilla pysty olemaan mitään sokeripitoisia herkkuja kotona. No on mulla vähän sokeria, mutta sekin pitäisi saada niin minimiin, että vain vieraiden kahviin olisi varalla. Pitäisi siis olla palasokeria, sillä ihan niin kova himo ei ole koskaan tullut, että olisin sokeria ihan sokerina syönyt. Lisäksi multa löytyy jotain hilloa ja makeita kastikkeita kaapista. En ainakaan vielä ole niihin kajonnut paitsi silloin kun söin viime viikolla pannaria.
Aika jännä, että vatsakin näyttää heti pienemmältä, kun mieli on paremmalla fiiliksellä.
Perjantain hautajaisissa saan luvalla syödä vähän voileipäkakkua ja jopa täytekakkuakin. Hautajaisten jälkeen onkin taas asuntoautoilua koko viikonloppu, mutta onneksi yksin. Saan siis tehdä ja syödä niin kuin kuuluukin. Valmennusta on vielä ensi viikolla, mutta sitten tulee kuukauden omatoiminen aika. Siinä otetaan naisesta mitta eli luvassa on varmaan taas vuoristorataa. No tylsäähän tää olisi, jos koko ajan vaan saisi hehkuttaa kuinka helppoa ja hienoa tää on. Huomenna on tapaaminen lääkärin kanssa ja katsotaan saanko kilpirauhaslääkitystä nostettua.
Alli

Miksi näin???

Olen aina ihmetellyt kuinka anoreetikot näkevät itsensä lihavina, vaikka eivät ole kuin luuta ja nahkaa. Ensimmäistä kertaa alan ymmärtää heitä tässä asiassa. Vaikka itselläni on lähempänä normaalipaino kuin todellinen ylipaino, tuntuu etten ole laihtunut yhtään. Vatsa tuntuu ja näyttää suurelta eikä motivaatiota projektin jatkamiseen kertakaikkiaan vaan tunnu löytyvän. Tajuan kyllä, että olen huhtikuun alun jälkeen laihtunut ihan kivasti, mutta tahdin hidastuttua tai siis pysähdyttyä ei vaan saa otettua itseään millään niskasta kiinni.
Muutamien herkkuöverien jälkeen on ollut huono olo sekä fyysisesti että psyykkisesti ja tiedän tasan tarkkaan, että terveellinen ruokavalio on kaiken a ja o. Verenpaine näyttää hyvin alhaisia lukemia ja saatan tosiaan päästä lääkityksestä kokonaan eroon. Mikä hitto mua vaivaa?
Pitäisi edes ajatella sitä kuinka kallista tämä valmennus on ja yrittää ottaa siitä koko rahalla hyöty irti.
Huomenna on taas tunnustamisen aika valmentajalle. Saas nähdä kuinka vihaiseksi hän tulee. Hän on varmaan liian kiltti, kun en edes pelkää hänen saarnaansa.
Toivottavasti muilla menee paremmin.
Alli

Kuumetta

Elimistöni on ollut sekaisin jo tosi pitkään enkä ole esim. saanut kuumetta varmaan 15 vuoteen. Työpäivän jälkeen tein eilen pihahommia ja homma sujui ihan hyvin. Illemmalla kattelin telkkaria ja mun käsivarret tulivat tosi kipeiksi. Sitten mua alkoi palelemaan niin, että hampaat kalisivat. Sisälämpötila talossa oli yli 25 astetta. Sitten tajusin, että mullehan on nousemassa kuume. Ei sitä paljon ollut, mutta mun normaalilämpö onkin tosi alhainen. Makuuhuoneessa oli varmaan lähes 30 astetta lämmintä, mutta sukat piti pistää jalkaan.
Nukahdin ja heräsin vajaan kahden tunnin kuluttua kamalaan hikeen. Eikun vaatteita vähemmäksi, alakerrassa ilmalämpöpumppu puhaltamaan viileää ja ilmastointilaite kesäasentoon (oli unohtunut talviasentoon). Jätin makurin oven auki, että ilma vähän vaihtuu.
Yö meni hyvin ja mittasin aamulla lämmön, joka oli 35,8. Pitäisi vissiin olla tyytyväinen siitä, että elimistö osaa nyt reagoida asioihin oikein, mutta olipa tosi kamala olo eli ei oikein osannut nauttia tilanteesta.
Hyvää viikonloppua ystäväiseni!
Alli

Motivaatiota

Tämä on tosiaan ollut tosi hankala viikko. Sokeriaddikti on vetänyt kahdessa päivässä kolme pussia Pihlajanmarjakarkkeja ja teinpä vielä pannukakkuakin ison pellillisen syöden itse kaiken. On se kumma, kun järki sanoo toista ja suu ja kädet tekevät ihan toista. Valmennuksesta on takana kaksi kuukautta ja jäljellä on neljä kuukautta ja yksi omatoimikuukausi välissä. Onneksi valitsin tämän puolen vuoden valmennuksen kolmen kuukauden sijaan. Ei tällaisesta sairaudesta ihan tosta vaan parannuta. Aika jännä kuinka ekat kuusi viikkoa menivät niin helposti. Sitten tuli sa viiden päivän luvallinen repsahdus, josta ei niin vaan palattukaan ruotuun.

Kalastajan vaimolla oli tosi hyvä kirjoitus itsetunnosta eli jos ehditte, käykää lukemassa ja nauttikaa jo saavutetuista tuloksista ja ihanasta kesäpäivästä.
http://www.menaiset.fi/artikkeli/blogit/kalastajan_vaimo/aiheesta_kesakroppa

Alli

Ei hyvältä näytä

Eilen oli punnitus ja treeni. Paino oli pudonnut vain 700 grammaa ja punnitusväli melkein kolme viikkoa. Senttejä oli mennyt ihan kivasti, eniten rinnanympäryksestä. Siitä ei tarvitse kyllä enää lähteä, sillä kohta joudun siirtymään pienempään kuppikokoon. Vaikka ymmärrän, että noilla menetetyillä senteillä on enemmän merkitystä kuin vaa'an lukemilla, vaaka on mulle kuitenkin se paras mittari.
Eilen ja tänäänkin olen sikaillut eli motivaatio on jostain syystä ihan hukassa. Kaksi kuukautta on mennyt ja ilmeisesti "turnausväsymys" vaivaa. Viikonlopun koirajutut olisivat voineet mennä paljon paremmin eli sekin on varmaan vähän syynä alakuloon. Koirajutussa meidän porukalla on nyyttäripöytä, mutta en ehtinyt syödä siitä mitään suolaista, makeaa sitten senkin edestä. Ja join pari limppariakin.
 Ja eilen piti käydä ostamassa hautajaismekko parin viikon kuluttua oleviin hautajaisiin. Vainaja ei ollut mulle kovin läheinen, mutta hän oli erittäin tärkeä mulle hyvin tärkeälle ihmiselle. Tämän tärkeän ihmisen surun näkeminen hautajaisissa tulee olemaan mulle niin kova paikka, että on pakko vetää jotain nappia ennen tilaisuutta. No trikoomekko on kokoa M, jos se jotenkin lohduttaisi.
Näihin sateisiin ja alakuloisiin tunnelmiin
Alli

Lukuja

Kävin viime viikolla työterveyshuollon verikoekontrollissa ja hain tiistaina tulokset. Koska en ole terveydenhuollon alalla, en niistä paljon ymmärrä. Tapaan kesäkuussa työterveyslääkärin ja hänen kanssaan käymme tulokset läpi.
Itsehän olen omatoimisesti puolittanut verenpainelääkemäärän, mutta pitää jutella siitäkin lääkärin kanssa. Hoitaja vähän lupaili, että saatan päästä tuosta lääkkeestä kokonaan eroon. Se olisi kyllä hieno homma, sillä kuvittelin syöväni verenpainelääkkeitä loppuelämäni. En ollut siis ylipainoinen kun verenpaineeni nousi ihan yllättäen ja tuli ilmi ihan muussa yhteydessä. Elämäni oli silloin aika stressaavaa. Olin kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja ja työtilanne oli ihan järkyttävä.
Mutta näihin verikokeisiin. Mulla on ollut aina matala hemoglobiini ja nyt sitten pienessä päässäni kuvittelin arvojen parantuneen puolentoista kuukauden ravintoremontin jälkeen. No ei todellakaan, arvo nyt 115 ja naisten arvojen pitäisi olla 117-155. Oli sitten tippunut vuonna 2012 otettujen kokeidenkin jälkeen. Mulla on aina ollut huono veri, mutta toivottavasti se tästä paranee, kun ruokaremppakin etenee. Varsinaiset rautatabletit eivät minulle sovi.
Kokonaiskolesteroli oli 4,2 ja aikuisilla sen pitäisi olla alle 5 eli tästä tuskin tulee sanomista. Pari vuotta sitten oli 4,8.
Minä syön kilpirauhasen vajaatoimintaa lääkettä ja silti toinen kilpirauhasarvo oli ihan surkea. Toivottavasti lääkäri nostaa mun annostusta, sillä mullahan on koko ajan hirveän väsynyt olo. Nukun päiväunet lähes joka päivä ja yöunikin on periaatteesa noin 8 tuntia.
Sunnuntaina on luvassa taas mässäilypäivä, luvallinen sellainen. Toivottavasti pääsen sen jälkeen heti ruotuun, sillä tänään vaaka näytti alinta lukua mitä vuosiin.
Alli

Rangaistus

Tunnustin tänään valmentajalle viime viikon repsahdukset ja joko sen takia tai ihan muuten vaan jouduin valmennukseni kovimpaan treeniin. Luvassa oli kuntopiiri ja olipahan rankkaa. Ensin nousin toisella jalalla stepperille ja potkaisin toisella jalalla niin ylös kuin mahdollista. Siinä tuli mielikuvissa potkittua itseä, herkkuja, asiakkaita ja jopa miehiä. Kysyinkin, että koska pääsen hakkaamaan salilla olevaa ihmiskroppaa. Minulle luvattiin, että onnistuu tässä joku kerta. Sitten oli muita liikkeitä joita tehtiin ekalla kerralla 30 sekuntia ja toisella kierroksella 45 sekuntia. Toistojen lukumäärä ei kuitenkaan ollut oleellisin asia vaan edelleen se, että tekniikka olisi mahdollisimman hyvä. Kuntopiirin jälkeen tein vielä muutamia vatsalihasliikkeitä.
Ilokseni olen huomannut, että kun valmentaja sanoo aikaa tai toistoja olevan enää vähän jäljellä, minä yritän tehdä ne viimeiset vielä paremmin kuin aikaisemmat. Entinen minä olisi lössähtänyt siinä vaiheessa eli jotain edistystä on tapahtunut.
Mietin tänään koululiikuntatunteja enkä enää yhtään ihmettele miksi liikuntainto ei siellä syttynyt, päinvastoin. Oikeastaan luistelu oli ainoa laji, jossa vähän opetettiin. Pallopelit, hiihto, voimistelu, kuntotesti ym. vain tehtiin oli taitoa tai ei, tekniikasta puhumattakaan. Toivottavasti nykyään opetetaan enemmän.
Ensi viikolla on punnitus ja varmaan otetaan myös mitat eli nyt kunnon tsemppi päälle. Tosin ensi sunnuntaina on luvassa mässäilyä, mutta pitää yrittää pitää sekin jossain kohtuudessa.
Alli

Hyötyliikuntaa ja hikeä

Minulla on hullu ruohonleikkuri. Yleensä isäni leikkaa ruohon, mutta päätin itsekin opetella leikkaamaan. Voikukkia on niin paljon, että oli pakko ruveta itse hommiin. Ruohonleikkurini on ns. itsestäänvetävä, mutta kyllä siinä tarvitsi aika paljon voimaa. Vaikka käytin vain kilpikonna-asentoa, leikkuri alkoi mennä ihan hirveää vauhtia eteenpäin. Jos vetoasento ei ollut päällä, leikkuri oli tosi raskas käsitellä. Siinä hiki virtasi ja ilmeisesti liian vähäisen vedenjuonnin takia myös pyörrytti.
Toisena hommana oli rikkaruohon kitkemistä ja vähän lapiohommia. No eipä siinäkään kylmä tullut. Sitten vielä pari lenkkiä koirien kanssa eli on tänään kyllä hikoiltu.
Syönyt olen ihan oikein  tai ehkä vähän liian vähänkin. Nyt alan tehdä lihapullia ja illaksi on ihan vähän herkkuja.
Alli

Herkkuja tekee mieli, vieläkin

Tänään on reissun jälkeen vasta ensimmäinen päivä kun olen syönyt oikein ja silti tekee ihan älyttömästi mieli jotain kiellettyä. Nyt on päällä todelliset vierotusoireet. Onneksi kotona ei ole mitään valmista herkkua ja niin sika en ole, että alkaisin leipoa jotain tai tehdä esim. lettuja. Söin äsken päivällisen jälkeen vielä monta porkkanaa, mutta eihän ne tässä tilanteessa vie näitä mielitekoja pois.
Jouduin tapaamaan exää pari kertaa työn takia eikä hän kommentoinut mitenkään hoikentunutta ulkonäköäni. Tosin en sitä odottanutkaan, kun ei hän yhdessäollessakaan koskaan sanonut minusta mitään kaunista. Tänään olimme vielä puhelinyhteydessä ja siinä tuli sitten ihan sivulausessa häneltä kommenti, että kun sulla on painokin pudonnut. Sain siitä kyllä kieltämättä vähän lisätsemppiä, vaikka itseni takiahan minä tätä projektia yritän viedä eteenpäin.
Viikonloppu on pyhitetty pihahommille ja siellä on luvassa kyllä hikoilua.
Ehkä tämä tästä.
Alli

Kuinka saada putki poikki?

Olen palannut maanantai-illalla Pariisista viiden päivän reissusta. Minulla oli lupa syödä siellä mitä mieleen juolahti ja överiksihän se meni, todellakin. Söin croissanteja, hampurilaisia, ranskalaisia, pizzaa, kermaista risottoa, jäätelöä, creme bruleete ym ym. Join cocista, viiniä, shampanjaa ym ym. Menin eilen vaakaan ja painoa oli tullut lisää vähän vajaa kaksi kiloa. En saanut syödä maanantai-illan jälkeen mitään, koska mulla oli eilen labrakokeet. Verikokokeiden jälkeen kävin ostamassa kaupasta ihan oikeita ruokia ja söin aamupalan. Sitten oli vuorossa treenit, jotka tehtiin normaalia kevyemmin kurkkukipuni takia. Lounaskin meni vielä ohjeiden mukaan, mutta sitten tuli ihan turha retkahdus. Olin ostanut kallista suklaata lentokentältä ja siinä piti olla mulle moneksi viikoksi luvallista herkkua korkeintaan parin konvehdin viikkovauhdilla. No eipä niitä enää ole montaakaan jäljellä ja morkkis on ihan kamala. Kuvittelin jo, että en edes pystyisi syömään noin paljon makeaa. Olin niin väärässä ja nyt mua pelottaa, että voiko viiden päivän överit viedä multa tämän homman pieleen. Paranenko tästä sairaudestani nin, että pystyisin syömään normaalisti vai pitääkö minun olla loppuelämäni ilman sokeria???
Tämä aamu on alkanut vielä ihan ohjeiden mukaan ja loppupäiväksi on oikeaa ruokaa jääkaapissa. Mutta niitä suklaitakin on vielä vähän ja lisäksi muutama levy tuliaisia. Nyt täytyy vaan toivoa, että minulla on tarpeeksi itsekuria ja pystyn jatkamaan.
Minusta otettiin reissun aikana enemmän valokuvia kuin koskaan ennen ja eivät kaikki olleet edes ihan kamalia. Kyllä siis kannattaa pudottaa painoa ja kantaa itseään ylpeänä. Se kyllä näkyy kuvissa.
Kyllä tämä tästä.
Alli

Säästölinjalla

Tässä eilisen ruokatarvikkeet! Poikani oli kavereineen käynyt kalastamassa ja sain häneltä kaksi kalaa. Sain minä kaloista myös fileet, mutta tein ensin näistä todella ihanan kalakeittoliemen. Ei tarvinnut käytää kalaliemivalmistetta. Otin näistä lihat talteen ja lisäsin keittoon mm. parsakaalia, porkkanaa, sipulia ja yhden lohifileen. Vähän suolaa, pippuria ja ihan vähän 4% kermavalmistetta.Keitin aika kauan, että parsakaali meni ihan mössöksi. Tulipa aivan ihana keitto, jota saan herkutella vielä tänään ja huomenna. Pari annosta vielä pakkaseenkin.

Viikonloppu meni asuntoautoillessa ja sehän tietää aina jotain ongelmia. En vaan saa aina kaikkia juttuja toimimaan. Tällä kertaa oli virrat katkenneet yöllä jostain syystä ja samalla lämmitys sammunut. Onneksi oli pari koiraa ja untuvapeitto lämmittämässä. Syömiset menivät lähes ohjeiden mukaan. Söin neljä lakua, mutta yllättävän hyvällä omallatunnolla eli oikealla tiellä ollaan.

Tänään on työpäivä, huomenna tunnin treeni ja sieltä kosmetologille. Hän tekee mulle jalkahoidon, värjää kulmat ja laittaa nätit kynsilakat varpaisiin. Sit illalla vielä koirajuttuja ja torstaina kohti lentokenttää.
Alli

Minua ei tunnistettu

Käväisin äsken kaupassa ja tapasin siellä entisen naapurin. Mies ei ole tuntevinaan, mutta nyt vaimokaan ei moikannut. Seisoin ihan vieressä ja sanoin "moi". Hän kääntyi poispäin ja sit kääntyi ja kysyi olenko heidän entinen naapurinsa. Sanoin olevani ja että yritin moikatakin. Mulla oli kyllä silmälasit eli en ollut varmaan tutunnäköinen. Hän tokaisi ettei tunnistanut, kun mulla ei ollut koirat mukana. Haluan itse uskoa, että olen laihtunut niin paljon, että näytän ihan eri ihmiseltä. Haha ei vaan, vaikka viime toukokuusta onkin paino pudonnut reilu 10 kiloa. He kyllä asuivat vielä syksylläkin tuossa naapurissa.
Minulla on pikkuinen asuntoauto ja työkiireiden helpottaessa aion lähteä lauantaina pienelle reissulle ja olla yhden yön autossa. Asuntoautohan on laihduttajalle ihan mahtava ratkaisu. Oma vessa (pissahätä on usein) ja jääkaappi ja hella kulkevat mukana. Ei tarvitse pysähtyä huoltoasemille syömään. Luulen, että Hese veisi voiton jostain terveellisestä salaattipöydästä. Nyt olen miettinyt syömiset etukäteen ja lähden reissuun hyvillä mielin.
Viikon kuluttua alkavan Pariisin reissun suhteen olen vähän sekaisin. Toisaalta pitäisi antaa itselleen lomaa, mutta kuinka överiksi se sitten menee. Sitten jos nipotan syömisistä, ei sekään ole kenellekään kivaa. No vielä on viikko aikaa miettiä startegiaa.
Alli

Mummokalsarit

Mulla on "hienot" leopardikuvioiset mummomalliset alushousut. Jostain syystä ne ovat olleet niin kestävät, että ovat kulkeneet mukanani muutosta muuttoon. Eilen otin sitten käyttööni nämä luottokalsarit ja aamusta asti ne tuntuivat jotenkin oudoilta päällä. Jouduin nykimään niitä monta kertaa päivän aikana. Vasta illalla tajusin, että nehän olivat mulle lyösät. Alareuna ei kiristynytkään reiteen eikä takapuolesta kiristänyt. Ilolla heitin nämä mummokalsarit roskikseen. Josko tästä vielä joskus meikäläinenkin pystyisi käyttämään seksikkäitä alusvaatteita, vaikka sitten vain omaksi ilokseen :)
Alli

Virallinen vaaka

Virallinen vaaka kertoi tänään, että paino on pudonnut viidessä viikossa 5,7 kiloa eli paino tänään 67,1 kiloa. Vaikka fiilikset ovat olleet työjuttujen takia huonot, en ole onneksi lohduttanut itseäni syömällä herkkuja. Tosin ruisnachoja on tullut syötyä liikaa. Niissä on suolaa ja hiilareita ihan liian paljon eli nyt täytyy jättää ne vain viikonloppuherkuksi. En ottanut muita mittauksia muistiin, mutta kyllä senttejä oli lähtenyt useita senttejä sieltä mistä pitikin.
Olen lähdössä ensi viikolla Pariisiin viideksi päiväksi ystäväni pyöreitä vuosia juhlimaan ja menin sitten tänään housuostoksille treenin jälkeen. Otin parit numeroa 40 olevat housut sovituskoppiin, mutta "jouduin" vaihtamaan ne 38:ksi. Ei muuten haitannut yhtään, että piti ottaa pienempi koko :)
Vähän tuo reissu pelottaa jo etukäteen. Ensimmäinen todellinen koettelemus tulossa, kun ei voi itse tehdä ruokia ja Pariisi on täynnä houkutuksia kahviloineen yms. Ystäväni tarjoaa kaksi illallista ja hotellin aamupalat kuuluvat hintaan eli jää siinä vielä monta ruokailua miettiväksi. Välipaloiksi otan kotoa mukaan ainakin pähkinöitä ja muutaman vauvanhedelmäsosepurkin. Lisäksi voin ostaa sieltä hedelmiä. Eikä tämä elämäntapamuutos saa kaatua viiteen päivään. Tätähän meikäläisen elämä tulee olemaan eli pitää käyttää valinnoissa järkeä eikä potea morkkista pienistä herkutteluista.
Alli

Munkki ja Maxi Tupla

Vedin siis eilenillalla överit ja söin munkin ja Maxi Tuplan. Munkista oli puhetta valmentajan kanssa, mutta uskalsin kokeilla vielä vähän hurjempaakin eli suurinta heikkouttani, karkkia. Tietysti piti käväistä tänä aamunakin punnitsemassa ja olihan lukemat eilistä suuremmat. Nyt ei kuitenkaan tunnu, että siinä meni koko homma plörinäksi ja että alkaisin herkutella tänäänkin. Suklaa maistui kyllä hyvältä, mutta ei mitenkään sellaiselta, että sitä pitäisi saada heti lisää. Ei ollut ällömakeaakaan niin kuin olisi voinut kuvitella.
Kello ei ole vielä yhdeksääkään ja lenkki on jo heitetty ja aamupala odottaa. Unentarve on vähentynyt terveellisellä ruokavaliolla ihan selkeästi.
Minulla on ollut verenpainelääkitys jo lähes 15 vuotta ja olen kiltisti syönyt määrättyä annostusta. Nyt olen huomannut, että minua huimaa aika helposti ja eilen sitten mittasin verenpaineen pitkästä pitkästä aikaa. Olin aivan järkyttynyt lukemien pienuudesta eli alapaine 65 ja yläpaine 114. Aion nyt omatoimisesti puolittaa lääkeen annostuksen ja seuraan lukemia päivittäin. Olisihan se kiva päästä edes yhdestä lääkkeestä eroon. Vielä senkin jälkeen jäisi kaksi säännöllisesti otettavaa lääkettä.
Meillä ei vielä sada eli saatan päästä vähän pihahommiin ja vappujuhlaankin tänään.
Alli

Ei virallista punnitusta eilen

Edellisen kerran minut oli punnittu kaksi viikkoa treenien alkamisesta ja eilen oli sitten neljä viikkoa kulunut. Olin ihan varautunut punnitukseen, mutta sen vuoro on vasta ensi maanantaina. Muutenkin punnitukset tehdään vain 3-4 viikon välein. Olen edelleen käyttänyt omaa vaakaa ja tämän aamun lukemana oli 66,9 kiloa. En edes muista koska olisi tällaista lukua näkynyt. Tuosta sain vähän uutta puhtia, mutta kyllästyminen ruokiin jatkuu edelleen. Nyt on ihan pakko alkaa kaivaman reseptejä.
Eilen treeni oli lähes kokonaan liikkuvuuden ja ryhdin paranemiseen tähtääviä. Minusta otettiin valokuva normaalissa lyhistyneessä ryhdissä ja toinen hyvässä ryhdissä. Ero oli kyllä ihan huomattava. Olen kuvittellut, että hartiat ryhdissä ja rinta edessä tekevät minusta ylpeän näköisen. Näin ei ollut, vaan olen niin tottunut tähän huonoon asentoon. Olen siis tehnyt koko aikuisikäni konttorihommia ja röhnötän tosi huonossa asennossa työpöydän ääressä. Nyt on sitten pitänyt muistutella itseään pysymään vähän pystymässä asennossa. Tykkään tosi paljon tosta mun valmentajasta, kun hän "hoitaa" mua ihan kokonaisvaltaisesti.
Sain luvan vetää överipäivän, mutta en uskalla. Sitten sovimme, että syön hyvällä omallatunnolla huomenna vappuaattona munkin.
En ole mikään väksiinjuhlija eli mulle eivät juhlapyhät ole kovinkaan merkittäviä eli ihan rauhallisissa merkeissä vappua vietän. Ainoastaan se on kiva juttu, että torstaina saa nukkua pidempään.
Mutta te joille vappua juhlitte, HAUSKAA VAPPUA!
Alli

Kyllästymistä

Olen kyllästynyt jo tässä vajaassa kuukaudessa lounaisiin ja päivällisiin. Syön kalaa ja kanaa vihanneksilla höystettynä. Pitäisi osata tehdä näistä aineksista oikeaa ruokaa eli lisätä vähän hyviä hiilareita ja mausteita. Jotenkin pelkään, että mokaan jotenkin ja teen liian kaloripitoista syömistä. Aamupalat vielä maistuvat, vaikka ovatkin joka aamu samanlaiset. Myöskin välipalat ja iltapala ovat ihan ok.
Nettihän on varmasti pullollaan hyviä reseptejä, mutta eipä ole tullut etsittyä. Kohta on pakko, että ei mene koko homma överiksi. Tarkoitushan on, että tästä terveellisestä ruokailusta tulee loppuelämän juttu eli ei kyllä auta yhtään, jos syö mahdollismman tylsästi. En halua, että ruokailu on vättämätön paha vaan, että siitä voisi myös nauttia.
Olin muuten eilen kaupungilla vähän normaalia siistimmin pukeutunut ja yksi mies katsoi minua :)
Alli

Haaste

Sain haasteen http://fat-to-fit-project.blogspot.fi/ blogista. Seuraan aika vähän blogeja, mutta vastaan näihin kysymyksiin.
 1. Mitä söit viimeksi?
     Porkkanaa
2. Mikä on sulle tällä hetkellä tärkein ESINE?
     Auto
3. Paras biisi?
     Tuomittuna kulkemaan
4. Ketä ihailet ja miksi?
     En oikein ketään :)
5. Miten hemmottelet itseäsi?
     Shoppailemalla
6. Paras lukemasi kirja?
     Leena Lehtolaisen kirjat
7. Paras katsomasi elokuva?
     Tuntematon sotilas
8. Kuvaile itseäsi kolmella adjektiivilla.
    Rehellinen, päättäväinen (en siis jahkaa asioita) ja laiska
9. Mitä et koskaan tekisi?
    Söisi koiraa
10. Lempi viikonpäiväsi ja miksi?
    Lauantai, vielä on sunnuntai vapaata
11. Mainitse viisi asiaa, joista olet elämässäsi äärimmäisen kiitollinen.
   Terveet lapset, kohtuullinen taloudellinen tilanne, rakkaita ystäviä, ihanat harrastukset ja kohti terveempää
   elämää menossa kovaa vauhtia.

Ja itsestäni paljasta jotain:
1. Inhoan työtäni, mutta en osaa tehdä mitään muuta
2. Viitaten edelliseen, odotan eläkkeellepääsyä
3. Olen avio- ja avoeronnut ja nyt jo monta vuotta ollut ihan sinkkuna
4  Asun pienessä omakotitalossa koirieni kanssa
5  Harrastan koiriin liittyvää yhdistystoimintaa
6  En ole viherpeukalo, mutta tykkään puuhata pihalla
7 Haaveilen meren rannalle muutosta
8 En ole koskaan ollut kamalan ylipainoinen, mutta laihduttanut olen lukemattomat kerrat
9 En ole koskaan pitänyt itseäni kauniina tai viehättävänä
10  Minulla on kolme aikuista lasta
11 Ensimmäistä kertaa uskon todella, että minusta on tähän elämäntaparemonttiin ja että muutos on pysyvää

Alli

Blogihiljaisuus ei tarkoita retkahtamista

Olin koko pääsiäisen ihan kiltisti ruokailun suhteen ja muutenkin meni ihan rauhallisissa merkeissä. Eilen valmentaja pisti mut tekemään vähän haastavampia juttuja ja sen kyllä huomaa tänään lihaksissa. Tällainen kipu on kuitenkin hyvä asia ja tietää ainakin tehneensä jotain. Valmentaja sanoi, että vyötärökin alkaa näkyä ja näin "vähän" painoin viimeksi vuonna 2007. Virallista punnistusta ei eilen ollut.
Pääsiäisenä tosiaan mun luona olivat toinen tytär yhden yön ja toinen koko pääsiäisen. Vanhimman tyttären kanssa kävimme jopa salillakin. Tein tytöille eri ruokaa kuin mitä itse söin. Pitihän äidin pistää parastaan, kun köyhät opiskelijat tulivat kylään. Maistoin kerma-ananas-rahkaa ja kylläpä se maistui ällömakealle. En olisi uskonut, että vajaassa kolmessa viikossa makuaisti muuttuu noin rajusti. Testasin myös uuden pepsin maun, mutta yksi hörppäys riitti. Maistui todella oudolle.Sen verran juhlin, että pilkoin salaattiin fetajuustoa muutaman kuution ihan pieniksi paloiksi ja iltaisin söin ruisnachoja iltapalan sijaan. Valmentajani mielestä nämä olivat hyvin pieniä "syntejä".
Onko jollain kokemusta infrapunasaunasta noin niin kuin yleensä? Salillani on sellainen ja ajattelin kokeilla joskus treenin jälkeen.
Alli

Valelaihduttajat

Itse väitän olevani ammattilainen ja luen vain ammattilaisten blogeja. Ystäväpiiriini kuuluu aiankin yksi tällainen valelaihduttaja. Hänen aamunsa alkavat hienosti. Hän syö aamukahvin kanssa pienen täysjyväleivän. Lounaalla vain raejuustoa ja ananasta. Iltapäiväkahvilla tarjolla olisi viineriä, mutta hän ottaa vain keksin. Työpäivän jälkeen hänen menee kotiin ja laittaa perheelle ruokaa. Hän on taitava kokki ja tekee ihanaa ruokaa. Niin ihanaa, että syö itsensä ähkyyn. Illalla saunan jälkeen saattaa ottaa vielä oluen tai avaavat miehensä kanssa punaviinipullon. Ja paino ei vaan tipu, vaikka osan päivästä hän on kituuttanut. Illan mässäily onkin sitten vähän palkkaa siitä, että on ollut päivä täynnä kieltäymyksiä.

Me ammattilaiset tiedämme tasan tarkkaan miten homma PITÄISI hoitaa. Me tiedämme koska homma on mennyt pieleen ja tiedämme myös, että se näkyy siinä, että paino ei putoa. Me emme huijaa itseämme, mutta toisaalta olemme liian ankaria itsellemme. Usein repsahduksen jälkeen podemme morkkista ja ainakin minä olen lyönyt koko homman lossiksi, kun kerran retkahdin. Olen usein verrannut sokeriaddiktiota alkoholismiin eli kohtuukäyttö ei onnistu ainakaan minun kohdallani. Toivon nyt, että tämän puolen vuoden aikana opin oikean suhtautumisen ruokaan ja sallin itselleni joskus pienen herkuttelun. Toivossa on siis hyvä elää.

Valelääkäristä ja oikeasta lääkäristä nämä valelaihduttajat ja ammattilaiset erottaa siitä, että me laihduttajat teemme paljon enemmän virheitä kuin lääkärit, onneksi.

Alli

Pitkät pyhät tulossa

Pääsiäinen on minulle varmasti ensimmäinen todellinen haaste. En ole enää vuosiin ottanut mistään juhlapyhistä ruokastressiä eikä haastetta olisi muuten kuin siinä, että tulee vieraita, joille teen vähän toisenlaista ruokaa kuin itselleni. Yksin on paljon helpompaa välttää houkutuksia, kun niitä ei ole hankittu kotiin. En usko, että pääsiäismunat, sipsit tms. ovat vaikeita vastustaa, mutta juustot ja kastikkeet saattavat olla liikaa. Jopa perunaa tekee mieli, vaikka en normaalisti ole mikään perunan ystävä.
Olen nukkunut pari viimeistä yötä tosi huonosti, sillä koirallani on mahatauti ja sitä on pitänyt päästää ulos monta kertaa yössä. Tänään en sitten aamulla ehtinyt syödä koko aamupaa ihan oikeaan aikaan ja tulipas minulle tosi heikko ja oksettava olo. Sitten oli pakko syödä vielä jugurtti lisukkeineen ja huono olo katosi samantien. On siis tosi tärkeää syödä kaikki mitä ohjeissa lukee. Niin kiire ei saa koskaan olla, että jää ruokia väliin.
Alli

Vaaka valehtelee

Kävin eilen treenissä ja paino otettiin kahden viikon tauon jälkeen. Oman vaaka näytti pudotusta 1,5 kiloa tai jopa vähän vähemmän, mutta ns. virallisen punnituksen mukaan paino on pudonnut kahdessa viikossa huimat 3,5 kiloa. Näin kyllä itse sekä lähtöpainon että eilisen, mutta en silti usko tuota. Luvuthan ovat vain lukuja, mutta tässä vaiheessa ne ovat ainoita konkreettisia tietoja, kun vaatteet eivät vielä pitkään aikaan ala roikkua päällä.

Jouduin sitten eilenillalla keskelle kakkukekkereitä ihan yllättäen. Onneksi porukassa oli yksi julkisesti laihduttaja ja minä jäin ilman huomiota. Kerran jouduin kieltäytymään kiertävästä kakkutarjoilijasta, mutta muuten oli seisova pöytä. Tosin tästä porukasta yksi sanoi aiemmin illalla, että olen laihtunut. Sanoin sitten, että olen pari viikkoa ollut vähän tarkempi mitä suuhuni laitan. Ja onhan oman puntarin mukaan paino pudonnut tammikuun alusta 4,6 kiloa. Eilen oli kyllä niin hyvä fiilis, että herkkupöydän antimista kieltäytyminen ei ollut mitenkään vaikeaa. Minulla oli vapaapäivä ja shoppailtua pihaani kaikkea kivaa.

Pääsiäisenä lapseni tulevat kylään, mutta he tietävät projektistani eli voin tehdä ihan rehellisesti kahdet eri ruuat.

Alli

Kidutan itseäni

Olen tallentanut Suomen paras leipomo -ohjelmia kovalevylle ja sateisen sunnuntain ratoksi katsellut niitä. Äskeisessä jaksossa kilpailijat leipoivat korvapuusteja ja voisin vaikka vannoa, että mulla on hajutelevisio, sillä niin selvästi tunsin tuoreen vastapaistetun pullan tuoksun :) Kuvittelin, että pari viikkoa ilman sokeria tekisi jo sen, että ei niin kovasti tekisi mieli mitään makeaa, mutta luulo ei oo tiedon väärtti.
En ole kuitenkaan lähdössä kauppaan tai mihinkään kahvilaan tästä, mutta kyllä musta tuntuu, että jään paljosta paitsi tällä terveellisellä ruokavaliolla. Tämä tyhmä ajatusmalli pitäisi saada muutettua tän puolen vuoden aikana ja ymmärtää, että joskus voi kyllä ottaa sen YHDEN herkun, mutta palata sitten taas tervelliseen elämään. Niin ne "normaalit" ihmiset pystyvät tekemään.
Tällaisin miettein hyvää sunnuntain jatkoa lukijoille.
Alli

Ensimmäinen mieliteko

Tulin juuri kävelylenkiltä ja joku "onneton" grillasi pihallaan. Kadulle tuli niin ihana rasvan tuoksu, luultavasti kyseessä oli grillimakkara. Vesi herahti kielelle, mutta ei auta. Onneksi päivällinen on vielä syömättä ja valmistan itsesavustettua lohta ja siihen vihersalaatti. Tänään olen jo syönyt naudansisäfilefihvin eli ei voi valittaa tästä omastakaan ruokavaliosta.
Niska ja yläselkä jumahtivat eilenillalla jostain syystä niin kipeiksi, että viime yö ja tämä päivä on tullut popsittua särkylääkkeitä ja tulehduskipulääkkeitä. Toivottavasti jumi helpottaa maanataiksi, kun vuorossa on jälleen tunti treenissä ja eka punnituskin.Pihahommiakin pitäisi pystyä tekemään, kun en ole työkiireiltäni ja laiskuuttani tehnyt vielä mitään keväthommia.
Alli

Subia ostamassa

Subit ovat yksi intohimoni enkä todellakaan ole syönyt niitä tervellisiä versioita. Normiannokseni on kyllä kokojyväleipä ja kanateriaki, mutta siihen sitten juusto ja kastikkeiksi "kevyt"majoneesi sekä southwest ja vielä vähän suolaa suolakurkusta. Olen aina ottanut myös terveelliset salaatin, tomaatin, kurkun ja sipulin. Koska Suurimmassa pudottajassakin syödään sponsorin toimesta subeja, kävin firman nettisivuilla katsomassa kalorimääriä sekä rasva- ettää suolapitoisuuksia.
Eilen sitten marssin Subwayhin ostamaan terveellistä subia. Otin kokojyväleivän grillatulla kanalla ja kasvikset ilman suolakurkkua. Kastikkeeksi valitsin kevyimmän vaihtoehdon. Toiveikkaana tulin sitten kotiin syömään, mutta eihän se maistunut ollenkaan niin hyvältä kuin entinen suosikkini. Tälle päivälle jäi vielä puolikas eli saan ottaa vielä toisenkin kerran tuntuman kevyempään subiin. Kyllä ne kastikkeet ovat olleellinen osa subia.

Alli

Maltillista laihtumista

Elämäntaparemontti on jotain ihan muuta kuin olen ennen kokenut. Tapasin tänään reilun viikon tauon jälkeen valmentajani eikä hän punninnut minua ollenkaan. Olenhan punninnut itseäni kielloista huolimatta ja pudotusta ei ole kuin puolisen kiloa eli just se mikä pitäisikin olla. Aikaisemmissa kymmenissä laihdutusyrityksissä on ekalla viikolla pudonnut paino ihan reilusti, mutta yritän nyt olla kärsivällinen ja luottaa siihen, että kyllä se paino pikkuhiljaa putoaa, kun syön oikein.
Tein tänään melkein tunnin kaikenlaisia harjoituksia valmentajan ohjeilla ja tuella. Ei mitään kuntosalirääkkiä kovilla painoilla vaan lähinnä oikeintehtyjä minulle räätälöityjä liikkeitä, joilla pitäisi saada jäykät käyttämättömät kropan osat vetreiksi. Huomenna on varmasti lihakset kipeinä, kun sitä tekee toisen valvonnassa kaiken niin hyvin kuin vain pystyy.
Täytekakkuhoukutus ei ollut tällä kertaa mikään houkutus, vaikka pöydällä oli jopa karkkia ja muitakin herkkuja. Nyt kyllä tuntuu siltä, että voisi muutaman karkin kyllä syödäkin. Ei oikein inspiroi, että päivälliseksi on luvassa kaalikeittoa. Nyt tarvitaan itsekuria, nainen!!!
Piti ottaa niistä sunnuntain herkuista oikein kuvatkin :)

Alli

Jo on aikoihin eletty

Kello on vasta vähän yli kymmenen lauantaiaamuna ja minä olen jo saanut aikaiseksi vaikka mitä. Koirien kanssa on tehty kunnon lenkki, monipuolinen aamupala syöty aamulehteä lukien, pyykit pyörivät koneessa ja kaalikeitto porisee hellalla. Ainoa tyhmä juttu tässä on, että nyt pitää alkaa tehdä töitä. Yhtään ei huvittaisi, mutta ei auta.

Eilinen perjantai-ilta meni ilman mitään herkkumielitekoja. Onneksi oli illalla sen verran ohjelmaa, että en enää kotiintulon jälkeen ehtinyt/jaksanut syödä kuin oikeita ruokia. Ei täällä kotona kyllä olekaan mitään herkkuja, mutta äkkiäkös sitä jonkun pannukakun tai lettutaikin tekee, jos himo iskee.
Olen laihduttanut elämässäni niin monta kertaa ja yhtä monta kertaa palannut takaisin vähän isompiin painolkukemiin. En kuvittele, että nyt tämä on viimeinen kerta. Toki toivon sitä ja yritän parhaani.
Huomenna menen paikkaan, jossa ystävä tarjoaa täytekakkua. Koska en halua tehdä tästä sokerittomasta elämästä mitään numeroa, täytyy hämätä kavereita jotenkin. Onneksi tilaisuus on sellainen, että koko porukka ei istu samanaikaisesti pöydän ympärillä vaan kukin syö silloin kun muilta tekemisiltä ehtii. Otan itselleni omat eväät ettei tule iskettyä siihen kakkuun lusikkaani.
Alli

Vettä, vettä ja vielä enemmän vettä

Olen huono juomaan oikeastaan kaikkea mahdollista paitsi Pepsi Maxia. Juu, tiedän sen olevan ihan myrkkyä, mutta tykkään siitä. Nyt tosin on maketusaineidenkin käyttö kielletty, koska tarkoituksena on saada elimistö kaikista myrkyistä puhtaaksi.
Siispä vähintään se kaksi litraa vettä vuorokaudessa on laitettu tavoitteeksi. Laitan aamulla kahden litran vesikannun jääkaappiin, että tulee varmasti juotua riittävästi. Yllättävän helppoa on tämäkin ollut, sillä vesikannu on ollut koko viikon tyhjänä jo iltapäivällä. Vedenjuontia olen jatkanut sitten vielä illankin aikana. Ja tähän lisäksi tee ja maito eli varmasti tulee juotua yli kolme litraa. Olen muistaakseni lukenut jostain, että liika vedenjuontikaan ei ole hyvä asia, mutta tuskin tässä on siitä kysymys.
No vessassa pitää kyllä rampata päivisin tosi tiheään ja kerran yölläkin. Onneksi pystyn työpäivänkin aikana käymään pissalla niin usein kun siltä tuntuu. Kaikissa työpaikoissa sekään ei ole itsestäänselvyys.
Ruokavalion noudattaminen on ollut helppoa eikä vielä ole tullut mitään mielitekoja. En ole mikään keitetyn kaalin ystävä, mutta pitäisi keittää kalkkunajauheliha-kaalikeitto, jota voi sitten pakastaa ja on kätevä ottaa sopiva annos sulamaan. Porkkanoita olen syönyt tosi paljon ihan raakana. On hampailla iltaisin jotain muuta tekemistä kun ei ole sitä karkkia.
Alli

Pää on kipeä

Kovalla päänsärylläni ei välttämättä ole tekemistä rajusti muuttuneella ruokavaliolla, mutta saattaahan elimistöni olla ihmeissään, kun ei päivittäistä sokeriannosta ole tullutkaan. Olen tehnyt töitä hullunlailla ja uskonkin siinä olevan suurin syy kipeään päähän. Onneksi välipaloiksi minulle on ohjeistettu mm. pieni määrä pähkinöitä, sillä se on helppo tapa saada ruokailuvälit pysymään kohtuullisen lyhyinä eli suunnilleen kolmessa tunnissa. Kohta on päivällisen aika ja yllättäen broileria löytyy listalta. Eilenillalla ja tänään päivällä sentään söin paistettua kalaa. En ole kovin innostunut rahkasta, mutta onneksi siihenkin sain vaihtoehtoja ettei kyllästyminen pääse iskemään ihan heti.

Jäi eilen laittamatta paino esille eli 72,8 kiloa ja painoindeksi lähes 29. Välitavoite voisi olla, että kolmen kuukauden kuluttua paino olisi 65 ja puolen vuoden kuluttua paino alkaisi vitosella. Vitosella painoni on alkanut viimeksi joskus 1990-luvun puolivälissä, kun olin Painonvartijoissa. Valmentajani määräsi, että kotivaakaa ei saa käyttää, mutta en ainakaan vielä aio uskoa häntä. Jos muuten pysyn hänen ohjeissaan enkä anna periksi vaikkei paino näyttäisi laskevankaan, ei ole suuri synti.

Alli

Kunto se on rapakuntokin

Tänään se sitten alkoi eli terveelliset ja säännölliset ruokailutavat höystettynä kohtuullisella liikunnalla. Tässä tämän päivän kauppakassin sisältö.

Joudunkin kaivamaan keitto- ja paistoastiat pitkästä aikaa esiin, kun loppuu voileivillä ja herkuilla eläminen. Kaloritarpeekseni on laskettu 1500 kcal/vuorokausi, mutta gramman tarkkuudella ei tarvitse kaikkia syömisiä punnita. Tarkoituksena on siis muuttaa ruokailutottumukset lopullisesti eli tämä ei ole mikään kuuri. Olen sitoutunut puolen vuoden valmennukseen. Se on jo sen verran pitkä aika, että jo on kumma ellei siinä ajassa opi. Jos ei opi, sitten on toivo mennyttä. Illalla sohvannurkassa tulee ensimmäinen tosipaikka, kun ei olekaan mitään herkkua. Täytyy hakea vaikka pienet puntit siihen sohvalle ja ottaa ne käteen, jos kädet tuntuvat liian tyhjiltä :)

Ruoka-asioiden läpikäymiseen meni suurin osa ajasta, mutta muutama helpotettu lihaskuntotesti ehdittiin tehdä. No tuloksilla en pysty kehuskelemaan, mutta tarkoitushan onkin kehittyä parempiin tuloksiin tämän puolen vuoden aikana. Erilaisia jäykkyyksiä kropasta löytyi ja niitä aletaan työstää ensi kerralla. En ole koskaan ennen ollut missään yksilö"valmennuksessa" ja kyllä se toisen suusta tuleva tsemppaus tuntui yllättävän hyvältä ja tuli yritettyä oma parhaimpansa.

Blogiani on käynyt lukemassa jo muitakin, KIITOS Teille!
Alli

Odotan huomista jännityksellä ja kauhulla

Huomenna se sitten alkaa eli oletan valmentajani tekevän minulle ruokavalion, jossa sokerit karsitaan kerralla kaikki pois. Muutama eka päivä varmaan sujuu alkuhuumassa, mutta sitten alkaa varsinainen taistelu mielitekoja vastaan. Minun pitää alkaa juoda vettä ja paljon. Olen elänyt viimeiset pari vuotta enimmäkseen karkeilla, pullalla, mikrokeitoilla ja pikaruualla. Joskus saattaa mennä kahdeksankin tuntia päivällä, että en syö mitään ja tuollaisen tauon jälkeen voi vain kuvitella kuinka paljon ahmin.
Miksi sitä pitää tehdä asiat väärin, vaikka teoriassa tietää kuinka homma pitää hoitaa. No nyt maksan ammattilaiselle siitä, että pistää minut kuriin.
Kauhulla odotan huomenna tehtävää alkukuntotestiä. Yli kolmenkymmenenvuoden takaiset liikuntatunnit ja niiden aikana tehdyt testit eivät ole kadonneet muistista mihinkään. Jaksanko tehdä mitään ja kuinka helposti annan periksi. Siinäpä valmentajalle haastetta.
Onneksi kävelen joka päivä yli tunnin eli en ole ihan sohvallejuurtunut, vaikka vietänkin kaukosäädin toisessa ja herkut toisessa kädessä aikaa luvattoman paljon. Lisäksi kun teen istumatyötä.Lihaksiston kunnosta ei varmasti tule kiitosta.
Ja eikun vielä ahmimaan loput herkut tämän päivän ja illan aikana.
Huomiseen!
Alli

                                         Näin siis vielä tänään

Tosiasioiden tunnustaminen

 Lauantai 29.3.2014

Hei!
Olen Alli, sokeriaddikti. Olen ollut jo lapsuudesta asti karkkiholisti enkä ole koskaan ymmärtänyt kuinka jollekin riittää, kun ottaa suklaalevystä pari palaa ja se on siinä. Ahmin makeaa ja varsinkin karkkia. Kaupassa karkkihyllyn edessä ei useinkaan tee edes mieli ostaa mitään, mutta tiedän kuinka himo iskee sitten illalla kotona ja karkkia on oltava. Tätä voi siis aivan hyvin verrata muihin vaarallisiin riippuvuuksiin kuten alkoholismiin tai huumeriippuvuuteen. Tämäkin riippuvuus tuo mukanaan teveyshaittoja (verenpaine, ummetus, päänsäryt, vatsakivut ym ym) sekä ulkonäköhaittoja (ylipaino, turvotus). Onkohan lapsuudesta asti vaivanneet päänsärytkin sokerin syytä?
Nyt viisikymppisenä otin itseäni taas kerran niskasta kiinni. Tätä ennen on koitettu kaikenlaisia laihdutuskeinoja kaalikeitoista, paastoista, painonvartioista ym ym alkaen ja aina vähän alkutilannetta loppujenlopuksi vähän painavammaksi päätyen. Maanantaina tapaan valmentajan, joka on laatinut minulle ruokavalion ja liikuntaohjeet. Hän teettää minulle alkukuntotestin ja projekti kestää reilun puoli vuotta. Vakaana tarkoituksena on saada loppuelämän muutos aikaiseksi ja oppia syömään tarpeeksi usein ja monipuolisesti. Ruokarytmini on aivan sekaisin puhumattakaan sitä mitä syön. Nytkin olen varannut ison kasan karkkeja näille kahdelle viimeiselle päivälle, kun vielä muka saan syödä itselleni normaalilla tavalla. Valmentajani sanoi, että tästä ei tule helppoa ja uskon sen. Vierotusoireet ovat varmasti hurjat, sillä olenhan myrkyttänyt itsenäni jo niin pitkään.
Koska kyse ei ole normaalista laihduttamisesta, olen lähipiirilleni tästä asiasta vaitonainen. Siksi avaudun tänne, vaikka lukijoita tuskin tulee. Siksi tämä onkin minun “salainen” päiväkirjani ja toivon, että syksyllä voin kirjoittaa olevani entinen sokeriaddikti. Saas nähdä kuinka akan käy.
Kiitos ja näkemiin
Alli