Ei virallista punnitusta eilen

Edellisen kerran minut oli punnittu kaksi viikkoa treenien alkamisesta ja eilen oli sitten neljä viikkoa kulunut. Olin ihan varautunut punnitukseen, mutta sen vuoro on vasta ensi maanantaina. Muutenkin punnitukset tehdään vain 3-4 viikon välein. Olen edelleen käyttänyt omaa vaakaa ja tämän aamun lukemana oli 66,9 kiloa. En edes muista koska olisi tällaista lukua näkynyt. Tuosta sain vähän uutta puhtia, mutta kyllästyminen ruokiin jatkuu edelleen. Nyt on ihan pakko alkaa kaivaman reseptejä.
Eilen treeni oli lähes kokonaan liikkuvuuden ja ryhdin paranemiseen tähtääviä. Minusta otettiin valokuva normaalissa lyhistyneessä ryhdissä ja toinen hyvässä ryhdissä. Ero oli kyllä ihan huomattava. Olen kuvittellut, että hartiat ryhdissä ja rinta edessä tekevät minusta ylpeän näköisen. Näin ei ollut, vaan olen niin tottunut tähän huonoon asentoon. Olen siis tehnyt koko aikuisikäni konttorihommia ja röhnötän tosi huonossa asennossa työpöydän ääressä. Nyt on sitten pitänyt muistutella itseään pysymään vähän pystymässä asennossa. Tykkään tosi paljon tosta mun valmentajasta, kun hän "hoitaa" mua ihan kokonaisvaltaisesti.
Sain luvan vetää överipäivän, mutta en uskalla. Sitten sovimme, että syön hyvällä omallatunnolla huomenna vappuaattona munkin.
En ole mikään väksiinjuhlija eli mulle eivät juhlapyhät ole kovinkaan merkittäviä eli ihan rauhallisissa merkeissä vappua vietän. Ainoastaan se on kiva juttu, että torstaina saa nukkua pidempään.
Mutta te joille vappua juhlitte, HAUSKAA VAPPUA!
Alli

Kyllästymistä

Olen kyllästynyt jo tässä vajaassa kuukaudessa lounaisiin ja päivällisiin. Syön kalaa ja kanaa vihanneksilla höystettynä. Pitäisi osata tehdä näistä aineksista oikeaa ruokaa eli lisätä vähän hyviä hiilareita ja mausteita. Jotenkin pelkään, että mokaan jotenkin ja teen liian kaloripitoista syömistä. Aamupalat vielä maistuvat, vaikka ovatkin joka aamu samanlaiset. Myöskin välipalat ja iltapala ovat ihan ok.
Nettihän on varmasti pullollaan hyviä reseptejä, mutta eipä ole tullut etsittyä. Kohta on pakko, että ei mene koko homma överiksi. Tarkoitushan on, että tästä terveellisestä ruokailusta tulee loppuelämän juttu eli ei kyllä auta yhtään, jos syö mahdollismman tylsästi. En halua, että ruokailu on vättämätön paha vaan, että siitä voisi myös nauttia.
Olin muuten eilen kaupungilla vähän normaalia siistimmin pukeutunut ja yksi mies katsoi minua :)
Alli

Haaste

Sain haasteen http://fat-to-fit-project.blogspot.fi/ blogista. Seuraan aika vähän blogeja, mutta vastaan näihin kysymyksiin.
 1. Mitä söit viimeksi?
     Porkkanaa
2. Mikä on sulle tällä hetkellä tärkein ESINE?
     Auto
3. Paras biisi?
     Tuomittuna kulkemaan
4. Ketä ihailet ja miksi?
     En oikein ketään :)
5. Miten hemmottelet itseäsi?
     Shoppailemalla
6. Paras lukemasi kirja?
     Leena Lehtolaisen kirjat
7. Paras katsomasi elokuva?
     Tuntematon sotilas
8. Kuvaile itseäsi kolmella adjektiivilla.
    Rehellinen, päättäväinen (en siis jahkaa asioita) ja laiska
9. Mitä et koskaan tekisi?
    Söisi koiraa
10. Lempi viikonpäiväsi ja miksi?
    Lauantai, vielä on sunnuntai vapaata
11. Mainitse viisi asiaa, joista olet elämässäsi äärimmäisen kiitollinen.
   Terveet lapset, kohtuullinen taloudellinen tilanne, rakkaita ystäviä, ihanat harrastukset ja kohti terveempää
   elämää menossa kovaa vauhtia.

Ja itsestäni paljasta jotain:
1. Inhoan työtäni, mutta en osaa tehdä mitään muuta
2. Viitaten edelliseen, odotan eläkkeellepääsyä
3. Olen avio- ja avoeronnut ja nyt jo monta vuotta ollut ihan sinkkuna
4  Asun pienessä omakotitalossa koirieni kanssa
5  Harrastan koiriin liittyvää yhdistystoimintaa
6  En ole viherpeukalo, mutta tykkään puuhata pihalla
7 Haaveilen meren rannalle muutosta
8 En ole koskaan ollut kamalan ylipainoinen, mutta laihduttanut olen lukemattomat kerrat
9 En ole koskaan pitänyt itseäni kauniina tai viehättävänä
10  Minulla on kolme aikuista lasta
11 Ensimmäistä kertaa uskon todella, että minusta on tähän elämäntaparemonttiin ja että muutos on pysyvää

Alli

Blogihiljaisuus ei tarkoita retkahtamista

Olin koko pääsiäisen ihan kiltisti ruokailun suhteen ja muutenkin meni ihan rauhallisissa merkeissä. Eilen valmentaja pisti mut tekemään vähän haastavampia juttuja ja sen kyllä huomaa tänään lihaksissa. Tällainen kipu on kuitenkin hyvä asia ja tietää ainakin tehneensä jotain. Valmentaja sanoi, että vyötärökin alkaa näkyä ja näin "vähän" painoin viimeksi vuonna 2007. Virallista punnistusta ei eilen ollut.
Pääsiäisenä tosiaan mun luona olivat toinen tytär yhden yön ja toinen koko pääsiäisen. Vanhimman tyttären kanssa kävimme jopa salillakin. Tein tytöille eri ruokaa kuin mitä itse söin. Pitihän äidin pistää parastaan, kun köyhät opiskelijat tulivat kylään. Maistoin kerma-ananas-rahkaa ja kylläpä se maistui ällömakealle. En olisi uskonut, että vajaassa kolmessa viikossa makuaisti muuttuu noin rajusti. Testasin myös uuden pepsin maun, mutta yksi hörppäys riitti. Maistui todella oudolle.Sen verran juhlin, että pilkoin salaattiin fetajuustoa muutaman kuution ihan pieniksi paloiksi ja iltaisin söin ruisnachoja iltapalan sijaan. Valmentajani mielestä nämä olivat hyvin pieniä "syntejä".
Onko jollain kokemusta infrapunasaunasta noin niin kuin yleensä? Salillani on sellainen ja ajattelin kokeilla joskus treenin jälkeen.
Alli

Valelaihduttajat

Itse väitän olevani ammattilainen ja luen vain ammattilaisten blogeja. Ystäväpiiriini kuuluu aiankin yksi tällainen valelaihduttaja. Hänen aamunsa alkavat hienosti. Hän syö aamukahvin kanssa pienen täysjyväleivän. Lounaalla vain raejuustoa ja ananasta. Iltapäiväkahvilla tarjolla olisi viineriä, mutta hän ottaa vain keksin. Työpäivän jälkeen hänen menee kotiin ja laittaa perheelle ruokaa. Hän on taitava kokki ja tekee ihanaa ruokaa. Niin ihanaa, että syö itsensä ähkyyn. Illalla saunan jälkeen saattaa ottaa vielä oluen tai avaavat miehensä kanssa punaviinipullon. Ja paino ei vaan tipu, vaikka osan päivästä hän on kituuttanut. Illan mässäily onkin sitten vähän palkkaa siitä, että on ollut päivä täynnä kieltäymyksiä.

Me ammattilaiset tiedämme tasan tarkkaan miten homma PITÄISI hoitaa. Me tiedämme koska homma on mennyt pieleen ja tiedämme myös, että se näkyy siinä, että paino ei putoa. Me emme huijaa itseämme, mutta toisaalta olemme liian ankaria itsellemme. Usein repsahduksen jälkeen podemme morkkista ja ainakin minä olen lyönyt koko homman lossiksi, kun kerran retkahdin. Olen usein verrannut sokeriaddiktiota alkoholismiin eli kohtuukäyttö ei onnistu ainakaan minun kohdallani. Toivon nyt, että tämän puolen vuoden aikana opin oikean suhtautumisen ruokaan ja sallin itselleni joskus pienen herkuttelun. Toivossa on siis hyvä elää.

Valelääkäristä ja oikeasta lääkäristä nämä valelaihduttajat ja ammattilaiset erottaa siitä, että me laihduttajat teemme paljon enemmän virheitä kuin lääkärit, onneksi.

Alli

Pitkät pyhät tulossa

Pääsiäinen on minulle varmasti ensimmäinen todellinen haaste. En ole enää vuosiin ottanut mistään juhlapyhistä ruokastressiä eikä haastetta olisi muuten kuin siinä, että tulee vieraita, joille teen vähän toisenlaista ruokaa kuin itselleni. Yksin on paljon helpompaa välttää houkutuksia, kun niitä ei ole hankittu kotiin. En usko, että pääsiäismunat, sipsit tms. ovat vaikeita vastustaa, mutta juustot ja kastikkeet saattavat olla liikaa. Jopa perunaa tekee mieli, vaikka en normaalisti ole mikään perunan ystävä.
Olen nukkunut pari viimeistä yötä tosi huonosti, sillä koirallani on mahatauti ja sitä on pitänyt päästää ulos monta kertaa yössä. Tänään en sitten aamulla ehtinyt syödä koko aamupaa ihan oikeaan aikaan ja tulipas minulle tosi heikko ja oksettava olo. Sitten oli pakko syödä vielä jugurtti lisukkeineen ja huono olo katosi samantien. On siis tosi tärkeää syödä kaikki mitä ohjeissa lukee. Niin kiire ei saa koskaan olla, että jää ruokia väliin.
Alli

Vaaka valehtelee

Kävin eilen treenissä ja paino otettiin kahden viikon tauon jälkeen. Oman vaaka näytti pudotusta 1,5 kiloa tai jopa vähän vähemmän, mutta ns. virallisen punnituksen mukaan paino on pudonnut kahdessa viikossa huimat 3,5 kiloa. Näin kyllä itse sekä lähtöpainon että eilisen, mutta en silti usko tuota. Luvuthan ovat vain lukuja, mutta tässä vaiheessa ne ovat ainoita konkreettisia tietoja, kun vaatteet eivät vielä pitkään aikaan ala roikkua päällä.

Jouduin sitten eilenillalla keskelle kakkukekkereitä ihan yllättäen. Onneksi porukassa oli yksi julkisesti laihduttaja ja minä jäin ilman huomiota. Kerran jouduin kieltäytymään kiertävästä kakkutarjoilijasta, mutta muuten oli seisova pöytä. Tosin tästä porukasta yksi sanoi aiemmin illalla, että olen laihtunut. Sanoin sitten, että olen pari viikkoa ollut vähän tarkempi mitä suuhuni laitan. Ja onhan oman puntarin mukaan paino pudonnut tammikuun alusta 4,6 kiloa. Eilen oli kyllä niin hyvä fiilis, että herkkupöydän antimista kieltäytyminen ei ollut mitenkään vaikeaa. Minulla oli vapaapäivä ja shoppailtua pihaani kaikkea kivaa.

Pääsiäisenä lapseni tulevat kylään, mutta he tietävät projektistani eli voin tehdä ihan rehellisesti kahdet eri ruuat.

Alli

Kidutan itseäni

Olen tallentanut Suomen paras leipomo -ohjelmia kovalevylle ja sateisen sunnuntain ratoksi katsellut niitä. Äskeisessä jaksossa kilpailijat leipoivat korvapuusteja ja voisin vaikka vannoa, että mulla on hajutelevisio, sillä niin selvästi tunsin tuoreen vastapaistetun pullan tuoksun :) Kuvittelin, että pari viikkoa ilman sokeria tekisi jo sen, että ei niin kovasti tekisi mieli mitään makeaa, mutta luulo ei oo tiedon väärtti.
En ole kuitenkaan lähdössä kauppaan tai mihinkään kahvilaan tästä, mutta kyllä musta tuntuu, että jään paljosta paitsi tällä terveellisellä ruokavaliolla. Tämä tyhmä ajatusmalli pitäisi saada muutettua tän puolen vuoden aikana ja ymmärtää, että joskus voi kyllä ottaa sen YHDEN herkun, mutta palata sitten taas tervelliseen elämään. Niin ne "normaalit" ihmiset pystyvät tekemään.
Tällaisin miettein hyvää sunnuntain jatkoa lukijoille.
Alli

Ensimmäinen mieliteko

Tulin juuri kävelylenkiltä ja joku "onneton" grillasi pihallaan. Kadulle tuli niin ihana rasvan tuoksu, luultavasti kyseessä oli grillimakkara. Vesi herahti kielelle, mutta ei auta. Onneksi päivällinen on vielä syömättä ja valmistan itsesavustettua lohta ja siihen vihersalaatti. Tänään olen jo syönyt naudansisäfilefihvin eli ei voi valittaa tästä omastakaan ruokavaliosta.
Niska ja yläselkä jumahtivat eilenillalla jostain syystä niin kipeiksi, että viime yö ja tämä päivä on tullut popsittua särkylääkkeitä ja tulehduskipulääkkeitä. Toivottavasti jumi helpottaa maanataiksi, kun vuorossa on jälleen tunti treenissä ja eka punnituskin.Pihahommiakin pitäisi pystyä tekemään, kun en ole työkiireiltäni ja laiskuuttani tehnyt vielä mitään keväthommia.
Alli

Subia ostamassa

Subit ovat yksi intohimoni enkä todellakaan ole syönyt niitä tervellisiä versioita. Normiannokseni on kyllä kokojyväleipä ja kanateriaki, mutta siihen sitten juusto ja kastikkeiksi "kevyt"majoneesi sekä southwest ja vielä vähän suolaa suolakurkusta. Olen aina ottanut myös terveelliset salaatin, tomaatin, kurkun ja sipulin. Koska Suurimmassa pudottajassakin syödään sponsorin toimesta subeja, kävin firman nettisivuilla katsomassa kalorimääriä sekä rasva- ettää suolapitoisuuksia.
Eilen sitten marssin Subwayhin ostamaan terveellistä subia. Otin kokojyväleivän grillatulla kanalla ja kasvikset ilman suolakurkkua. Kastikkeeksi valitsin kevyimmän vaihtoehdon. Toiveikkaana tulin sitten kotiin syömään, mutta eihän se maistunut ollenkaan niin hyvältä kuin entinen suosikkini. Tälle päivälle jäi vielä puolikas eli saan ottaa vielä toisenkin kerran tuntuman kevyempään subiin. Kyllä ne kastikkeet ovat olleellinen osa subia.

Alli

Maltillista laihtumista

Elämäntaparemontti on jotain ihan muuta kuin olen ennen kokenut. Tapasin tänään reilun viikon tauon jälkeen valmentajani eikä hän punninnut minua ollenkaan. Olenhan punninnut itseäni kielloista huolimatta ja pudotusta ei ole kuin puolisen kiloa eli just se mikä pitäisikin olla. Aikaisemmissa kymmenissä laihdutusyrityksissä on ekalla viikolla pudonnut paino ihan reilusti, mutta yritän nyt olla kärsivällinen ja luottaa siihen, että kyllä se paino pikkuhiljaa putoaa, kun syön oikein.
Tein tänään melkein tunnin kaikenlaisia harjoituksia valmentajan ohjeilla ja tuella. Ei mitään kuntosalirääkkiä kovilla painoilla vaan lähinnä oikeintehtyjä minulle räätälöityjä liikkeitä, joilla pitäisi saada jäykät käyttämättömät kropan osat vetreiksi. Huomenna on varmasti lihakset kipeinä, kun sitä tekee toisen valvonnassa kaiken niin hyvin kuin vain pystyy.
Täytekakkuhoukutus ei ollut tällä kertaa mikään houkutus, vaikka pöydällä oli jopa karkkia ja muitakin herkkuja. Nyt kyllä tuntuu siltä, että voisi muutaman karkin kyllä syödäkin. Ei oikein inspiroi, että päivälliseksi on luvassa kaalikeittoa. Nyt tarvitaan itsekuria, nainen!!!
Piti ottaa niistä sunnuntain herkuista oikein kuvatkin :)

Alli

Jo on aikoihin eletty

Kello on vasta vähän yli kymmenen lauantaiaamuna ja minä olen jo saanut aikaiseksi vaikka mitä. Koirien kanssa on tehty kunnon lenkki, monipuolinen aamupala syöty aamulehteä lukien, pyykit pyörivät koneessa ja kaalikeitto porisee hellalla. Ainoa tyhmä juttu tässä on, että nyt pitää alkaa tehdä töitä. Yhtään ei huvittaisi, mutta ei auta.

Eilinen perjantai-ilta meni ilman mitään herkkumielitekoja. Onneksi oli illalla sen verran ohjelmaa, että en enää kotiintulon jälkeen ehtinyt/jaksanut syödä kuin oikeita ruokia. Ei täällä kotona kyllä olekaan mitään herkkuja, mutta äkkiäkös sitä jonkun pannukakun tai lettutaikin tekee, jos himo iskee.
Olen laihduttanut elämässäni niin monta kertaa ja yhtä monta kertaa palannut takaisin vähän isompiin painolkukemiin. En kuvittele, että nyt tämä on viimeinen kerta. Toki toivon sitä ja yritän parhaani.
Huomenna menen paikkaan, jossa ystävä tarjoaa täytekakkua. Koska en halua tehdä tästä sokerittomasta elämästä mitään numeroa, täytyy hämätä kavereita jotenkin. Onneksi tilaisuus on sellainen, että koko porukka ei istu samanaikaisesti pöydän ympärillä vaan kukin syö silloin kun muilta tekemisiltä ehtii. Otan itselleni omat eväät ettei tule iskettyä siihen kakkuun lusikkaani.
Alli

Vettä, vettä ja vielä enemmän vettä

Olen huono juomaan oikeastaan kaikkea mahdollista paitsi Pepsi Maxia. Juu, tiedän sen olevan ihan myrkkyä, mutta tykkään siitä. Nyt tosin on maketusaineidenkin käyttö kielletty, koska tarkoituksena on saada elimistö kaikista myrkyistä puhtaaksi.
Siispä vähintään se kaksi litraa vettä vuorokaudessa on laitettu tavoitteeksi. Laitan aamulla kahden litran vesikannun jääkaappiin, että tulee varmasti juotua riittävästi. Yllättävän helppoa on tämäkin ollut, sillä vesikannu on ollut koko viikon tyhjänä jo iltapäivällä. Vedenjuontia olen jatkanut sitten vielä illankin aikana. Ja tähän lisäksi tee ja maito eli varmasti tulee juotua yli kolme litraa. Olen muistaakseni lukenut jostain, että liika vedenjuontikaan ei ole hyvä asia, mutta tuskin tässä on siitä kysymys.
No vessassa pitää kyllä rampata päivisin tosi tiheään ja kerran yölläkin. Onneksi pystyn työpäivänkin aikana käymään pissalla niin usein kun siltä tuntuu. Kaikissa työpaikoissa sekään ei ole itsestäänselvyys.
Ruokavalion noudattaminen on ollut helppoa eikä vielä ole tullut mitään mielitekoja. En ole mikään keitetyn kaalin ystävä, mutta pitäisi keittää kalkkunajauheliha-kaalikeitto, jota voi sitten pakastaa ja on kätevä ottaa sopiva annos sulamaan. Porkkanoita olen syönyt tosi paljon ihan raakana. On hampailla iltaisin jotain muuta tekemistä kun ei ole sitä karkkia.
Alli

Pää on kipeä

Kovalla päänsärylläni ei välttämättä ole tekemistä rajusti muuttuneella ruokavaliolla, mutta saattaahan elimistöni olla ihmeissään, kun ei päivittäistä sokeriannosta ole tullutkaan. Olen tehnyt töitä hullunlailla ja uskonkin siinä olevan suurin syy kipeään päähän. Onneksi välipaloiksi minulle on ohjeistettu mm. pieni määrä pähkinöitä, sillä se on helppo tapa saada ruokailuvälit pysymään kohtuullisen lyhyinä eli suunnilleen kolmessa tunnissa. Kohta on päivällisen aika ja yllättäen broileria löytyy listalta. Eilenillalla ja tänään päivällä sentään söin paistettua kalaa. En ole kovin innostunut rahkasta, mutta onneksi siihenkin sain vaihtoehtoja ettei kyllästyminen pääse iskemään ihan heti.

Jäi eilen laittamatta paino esille eli 72,8 kiloa ja painoindeksi lähes 29. Välitavoite voisi olla, että kolmen kuukauden kuluttua paino olisi 65 ja puolen vuoden kuluttua paino alkaisi vitosella. Vitosella painoni on alkanut viimeksi joskus 1990-luvun puolivälissä, kun olin Painonvartijoissa. Valmentajani määräsi, että kotivaakaa ei saa käyttää, mutta en ainakaan vielä aio uskoa häntä. Jos muuten pysyn hänen ohjeissaan enkä anna periksi vaikkei paino näyttäisi laskevankaan, ei ole suuri synti.

Alli