Blogihiljaisuus tarkoittaa kohdallani vain yhtä asiaa

eli ei tästä tule yhtään mitään. Viime lauantaina vietin synttäreitä yksin eikä se ollut mitenkään masentavaa. Päätin sitten tyttäreni kielloista huolimatta ostaa "juhlan" kunniaksi sulkaalevyn. Ja eihän sokeririippuvainen sitten muuta tarvinnut retkahtamiseen. Putki jatkuu vieläkin :(
Miten voi yli viisikymppinen akka olla näin tyhmä ja vailla itsekuria, voi hitto sentään. Olo on huono sekä henkisesti että ruumiillisesti. Reveäytin vielä keskiviikkona kylkilihaksenkin eikä kipu helpota yhtään tätä surkeaa olotilaa. Lääkäri epäili ensin, että munuaisissa olevat kystat ovat puhjenneet, mutta siellä se kystaporukka oli ehjänä, suurimmat vajaa 2 senttiä halkaisijaltaan ja suuri määrä pienempiä.
Eipä tässä sitten muuta raportoitavaa.
Alli

Uusi alku

Projektinihan alkoi maalis-huhtikuun vaihteessa ja sujui toukokuun puoliväliin asti ihan mahtavasti. Sitten tuli lomareissu enkä sen jälkeen päässyt koko kesän aikana uudelleen ns. tiukalle linjalle. Annoin itselleni liikaa vapauksia ja addiktihan ei missään tapauksessa saisi tehdä niin. Hommahan lähti käsistä ja paino alkoi nousta. Kolme kuukautta meni ihan miten sattuu, mutta nyt aloitin tiukan ruokavalion noudattamisen. Kaikki sokerit pois ja liikuntaa lisää. Eilen oli tämän uuden alun ensimmäinen päivä ja hyvältä tuntuu.
Erona keväiseen on se, että olen ilman valmentajaa tässä uudessa alussa. Vaaka on vessassa paikoillaan, mutta en käynyt siinä eilen eli en ole ihan varma mistä lukemista lähdetään. Kevään paras lukemahan oli 63 kiloa ja nyt varmaan painan suunnilleen 66-67 kiloa. Tavoite on pudottaa lokakuun puoliväliin mennessä painoa niin, että lukema alkaa vitosella ja myös pysyy siellä alle kuudessakympissä loppuelämän.
Alli

Sijaistoimintoja

Vaikka rakastankin tätä hellettä, en ole viitsinyt mennä kitkemään iltaisin rikkaruohoja tällä viikolla. Olen yrittänyt pysyä iltaisin mahdollisimman pitkään pois vakiomässäilypaikalta eli sohvalta. Maanantai-illalla kävin läpi lakanat ja pyyhkeet eli tuli muutama laatikko siivottua ja todettua, että ei yhtään kylpypyyhettä lisää tähän kämppään. Pari aluslakanaa voisi ostaa.
Kun muutin tähän taloon reilu kaksi vuotta sitten, piti vanha asunto saada nopeasti tyhjäksi eikä siinä paljon ehtinyt käydä tavaroita tai niiden uusia paikkoja läpi. Eilenillalla kävin läpi vessan kaapit ja siellä oli kyllä niin paljon turhaa ja vanhentunutta pulloa ja purnukkaa. Käytän tosi vähän meikkejä ja löysin kuivuneita ripsivärejä ja meikkikyniä. Roskiin meni tavaraa muovikassillinen ja toinen kassillinen tyttärelleni. Heittäköön hän sitten turhat tavarat pois. Tein oikein listan tavaroista, joita on ostettu varastoon.
No miten tämä sitten vaikutti syömisiin? Ehdin syödä vielä puolet suklaalevystä, mutta tulipa tehtyä jotain hyödyllistäkin. Ja siivottavia kaappeja kyllä riittää vielä. Kun ilmat vähän viilenevät eikä kädet enää hikoile, otan kutimen esiin. Silloin on turvallisempaa istua siinä sohvalla, kun käsillä on tekemistä.
Alli

Järkyttävää luettavaa

Etsin eilen uusia blogeja ja eksyin 14-vuotiaan laihduttajan sivuille. Olin ihan shokissa lukiessani hänen syömisistään ja tavoitteistaan. Toki tiedän, että anorektikkoja ihailevia teinejä ja vähän vanhempiakin ihmisiä on paljon, mutta en ollut tätä ennen tällaiseen blogiin törmännyt.
Tyttö on suunnilleen yhtä pitkä (158 cm) kuin minäkin ja alkupaino 52 kiloa. Ensimmäinen tavoite hänellä oli 45 kiloa ja siihen hän pyrkii syömällä todella vähän. Päivälliseen asti hän juo pelkästään vettä, mutta sitten salaattia, kurkkua, tomaattia ja puolikkan porkkanan. Iltapalaksi ruisleipäviipale ja kurkkua. Ja siinähän se päivän ruokamäärä sitten olikin. Lisäksi hän "mässäilee" viikonloppuisin syömällä 700 kalorin edestä.
Toivottavasti hänen vanhempansa ovat fiksuja ihmisiä ja osaavat puuttua tilanteeseen asiallisesti.
Omat syömiset eivät mene kyllä vieläkään niin kuin olen suunnitellut, mutta ei se mitään.
Alli

Kokonaisvaltaista huolehtimista

Olen huomannut, että laihduttaminen vaikuttaa tekemisiini todella kokonaisvaltaisesti. Enkä tarkoita nyt pelkästään syömistä ja liikuntaa. Kun on kunnon tsemppikausi menossa, laitan pesun jälkeen hiuksiani enemmän, hoidan ihoani paremmin ja katson vähän tarkemmin mitä puen päälleni.
Tuntuu, että silloin koko elämä on paremmin järjestyksessä, kun syö oikein. Siksi onkin ihan järjetöntä kuinka helppo on repsahtaa ja samalla laiminlyödä itseään kokonaisuudessaan.
Usein syömishäiriöiset kertovat, että elämä on sekaisin ja syöminen tai syömättömyys on ainoa asia, jota pystyy kontroloimaan. Mulla taas tuntuu asia olevan ihan päinvastoin. Teen pikkutarkkaa työtä, talouteni on suunnilleen kunnossa, minulla on ystäviä ja periaatteessa asiat kunnossa. Sitten tuon syömisen kanssa tulee järkyttäviä ylilyöntejä ja tietysti itsetunto on edelleen huono.
Blogillani ei ole paljon lukijoita, mutta toivottavasti autan itseäni näillä kirjoituksilla. Jotenkin kuitenkin eri asia pitää julkista blogia kuin kirjoittaa asioita pelkästään itselleen.
Edelleenkin pitää kuitenkin piiloutua nimimerkin taakse ilman kasvoja :)
Alli

Nyt pitää olla tarkkana

Viime yö meni valvoessa yli puoli kolmeen ja hiukan alkoholiakin tuli nautittua. Tänään on siis laiskottelupäivä ja suuri vaara syödä ihan mitä sattuu.
Yritin järjestää eilenillaksi itselleni ohjelmaa ja päädyin lähteä mato-ongelle. Varastosta löytyi vapa ja siinä oli siima, koho, paino ja koukku, joka oli poikki. Kello oli melkein kuusi ja eikun nopeasti ostamaan kaupasta onkia. Kauppareissun aikana oli tullut kaverilta viesti, että mitä suunnitelmia mulla on illaksi. Hänellä oli vaihtoehtoinen suunnitelma eli syömään satamaan ja sitten baariin. Minua ei ollut kovin vaikea ympäripuhua ja kävin nopeasti suihkussa, meikkasin ja laitoin hiukset. Kaverin seuraavassa viestissä oli maininta, että käydään yksissä bileissä, joissa meille on varattu vip-pöytä ja ilmaiset viinat. Yritin vaihtaa vaatteet vähän nuorekkaammiksi ja sitten menoksi.
Alkuilta meni ihan ikäisillemme sopivissa merkeissä kunnes menimme sinne bilepaikkaan. Kyseessä oli oikea teinihelvetti, keski-ikä ehkä 19-vuotta. Tytöt olivat hoikkia vesirajahameissaan ja pitkissä hiuksissaan ja pojat toistensa klooneja pitkissä sortseissa, osa lippiksissä ja hiuksen viimesenpäälle laitettuina. Dj soitti musiikkia niin kovaa, että meidän pöydässä ei juttelusta tullut mitään,vaikka istuimme tosi kaukana tanssilattiasta. En tiedä voiko sitä hirveää bassonjytkettä musiikiksi sanoa edes. Olen todella vanha ja tiukkapipoinen.
Ylipaino on nuorten keskuudessakin lisääntynyt huomattavasti eikä tuollaiseen paikkaan lihavilla ole mitään asiaa tai eivät varmaan uskalla mennä.
Yritän nyt käynnistää tän päivän oikein ja yrittää pysyä mahdollisen retkahduksen tulessa edes jonkilaisessa kohtuudessa.
Alli

Yksinäisyys

Eilenillalla oivalsin, että suklaa ja muut herkut korvaavat mulle ihmistä. Toki on mulla muutenkin ongelma, mutta tuo yksinäisyyteen mässääminen oli mulle ihan shokkitieto. Tapani mukaan olin varannut illaksi sen suklaalevyn, mutta en ollut vielä ehtinyt aloittaa syömistä. Sitten soitti naispuolinen ystäväni, jonka kanssa olemme puhelinyhteydessä lähes päivittäin. Puheluun meni varmaan lähes kaksi tuntia ja siinä kului juuri se aika illasta jolloin vedän karkkia kuin heikkopäinen. Puhelun jälkeen menin nukkumaan ja silloin tajusin, että en ollut puhelun aikana edes muistanut sitä suklaalevyä.
Olen ollut nyt sinkkuna kolme vuotta ja nuorin lapsi muutti kotoa reilu vuosi sitten. Lapsella oli yläkerrassa oma huone ja hän viihtyi siellä paljon ja asui myös osittain poikaystävän luona eli oikeastaan olen asunut jo aika pitkään yksin. Parisuhteen viimeisinä vuosina mies istui olohuoneessa telkkaria katsoen ja minä löhösin makuuhuoneessa katsoen myös telkkaria ja yllätys yllätys karkkia syöden. Olimme jo etääntyneet toisistamme silloin. Ja mulla paino nousi.
Eron jälkeen paino nousi monta kiloa tosi lyhyessä ajassa, kun karkkimäärät kasvoivat eikä kukaan enää huomautellut syömisistäni. Olen ainoa lapsi ja viihdyn yksin. Nytkin suurimman osan ajasta olen tyytyväinen sinkkuelämääni.
Myönnän kyllä, että aina kun olen ollut ihastunut tai rakastunut, olen laihtunut. Mutta enhän minä voi alkaa etsiä miestä sen takia, että saan sokeriaddiktioni kuntoon, enhän? Nyt kun tiedän ainakin osasyyn tähän ongelmaani, minun pitäisi varmaan osata ratkaista ongelma. Mutta kuinka sen teen? Minun pitäisi varmaan yrittää keksiä iltoihini muuta tekemistä kuin telkkarin katsomista, sillä mässääminen tapahtuu sohvalla ja telkkari on auki. No katsotaan mitä keksin ja miten tämä tieto vaikuttaa tulevaisuuteen.
Alli

Itsetutkiskelua

Miksi???
Eli olen tässä viime päivinä tehnyt aikamoista itsetutkiskelua katsoessani pömpöttävää, löllyvää vatsaa ja potiessani yököttävää oloa mässäilyn jälkeen. Ei siis ole lupaukseni mistään kotoisin. Olen ollut kuin maaninen vetäessäni pienessä ajassa kokonaisen suklaalevyn. Ei siinä paljon ole tullut maisteltua miten hyvää se suklaa on.
Onko puuttuvalla personal trainerilla muka näin suuri vaikutus vai mikähän tässä mättää? Huhtikuussa oli yllättävän helppoa luopua kaikista sokereista ja siirtyä säännölliseen ruokarytmiin. Mikä on vialla ihmismielessä, kun tietää koko ajan menevänsä kohti vanhoja kilojalukemia ja voi huonosti? Silti ei osaa/pysty katkaisemaan kierrettä. Aamut ja aamupäivät menevät vielä hyvin, mutta sitten iltaa varten pitää lähteä kauppaa ostamaan ihan muka varalle jotain hyvää. Ja senhän sitten tietää kuinka siinä käy. Kaikki herkut menevät saman illan aikana ja morkkis on valmis.
Tuttavat eivät ole huomanneet näitä palanneita kiloja eli vain ja ainoastaan itseäni varten mun pitäisi saada asiat kuntoon. Olen sen itselleni velkaa.
Alli