Yksinäisyys

Eilenillalla oivalsin, että suklaa ja muut herkut korvaavat mulle ihmistä. Toki on mulla muutenkin ongelma, mutta tuo yksinäisyyteen mässääminen oli mulle ihan shokkitieto. Tapani mukaan olin varannut illaksi sen suklaalevyn, mutta en ollut vielä ehtinyt aloittaa syömistä. Sitten soitti naispuolinen ystäväni, jonka kanssa olemme puhelinyhteydessä lähes päivittäin. Puheluun meni varmaan lähes kaksi tuntia ja siinä kului juuri se aika illasta jolloin vedän karkkia kuin heikkopäinen. Puhelun jälkeen menin nukkumaan ja silloin tajusin, että en ollut puhelun aikana edes muistanut sitä suklaalevyä.
Olen ollut nyt sinkkuna kolme vuotta ja nuorin lapsi muutti kotoa reilu vuosi sitten. Lapsella oli yläkerrassa oma huone ja hän viihtyi siellä paljon ja asui myös osittain poikaystävän luona eli oikeastaan olen asunut jo aika pitkään yksin. Parisuhteen viimeisinä vuosina mies istui olohuoneessa telkkaria katsoen ja minä löhösin makuuhuoneessa katsoen myös telkkaria ja yllätys yllätys karkkia syöden. Olimme jo etääntyneet toisistamme silloin. Ja mulla paino nousi.
Eron jälkeen paino nousi monta kiloa tosi lyhyessä ajassa, kun karkkimäärät kasvoivat eikä kukaan enää huomautellut syömisistäni. Olen ainoa lapsi ja viihdyn yksin. Nytkin suurimman osan ajasta olen tyytyväinen sinkkuelämääni.
Myönnän kyllä, että aina kun olen ollut ihastunut tai rakastunut, olen laihtunut. Mutta enhän minä voi alkaa etsiä miestä sen takia, että saan sokeriaddiktioni kuntoon, enhän? Nyt kun tiedän ainakin osasyyn tähän ongelmaani, minun pitäisi varmaan osata ratkaista ongelma. Mutta kuinka sen teen? Minun pitäisi varmaan yrittää keksiä iltoihini muuta tekemistä kuin telkkarin katsomista, sillä mässääminen tapahtuu sohvalla ja telkkari on auki. No katsotaan mitä keksin ja miten tämä tieto vaikuttaa tulevaisuuteen.
Alli