Mä oon liian vanha jo moneen juttuun ja tällä hetkellä tuntuu, ettei mulla ole mitään odotettavaa elämältä. Mistähän näitä masentavia ajatuksia oikein tulee? Syömiset ovat taas menneet ihan pieleen ja toki se vaikuttaa mielialaan. Harrastuspuolella iän myötä tiedän tulosteni menevän vain huonompaan ja kateellisena katson nuorten hienoja suorituksia. Vaikka painoa onkin vähemmän kuin esim. vuosi sitten, en kykene liikkumaan yhtä nopeasti kuin nuoremmat.
Lapsenlapsia en vielä toivo, koska en aio alkaa elämään heidän kauttaan ja ottamaan kantaa heidän ongelmiinsa. En ole myöskään luvannut alkaa sellaiseksi mummoksi, joka unohtaa itsensä ja hoitaa jatkuvasti lapsenlapsia. Oishan niitä pikkuisia kiva joskus saada ja nähdä silloin kun mulle sopii.
Parisuhde olisi ihan kiva, mutta sellaista miestä ei varmasti ole olemassakaan, joka täyttäisi mun kriteerit. Ja ikäiseni miehet ovat jo ukkoutuneita. Mullahan se on vara olla ronkeli :)
Voi, voi!
Alli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti