torstai 4. syyskuuta 2014

Vaaka, ystäväni tai viholliseni

Enhän mä pysty ilman vaakaa olemaan. En usko muuten mihinkään muutokseen, kun mittanauhatulokset eivät ole välttämättä yhtä tarkkoja kuin vanhan kunnon vaaka. Toki tiedän, että paino heittelee useita satoja grammoja ilman että olisi laihtunut oikeasti tai toisaalta lihonnut. Hormonaalista painonmuutosta minulla ei ole, sillä kohtu on poistettu eikä kuukautisia ole.
Koska en käy kuntosalilla, ei voi väittää lihakseni painavan enemmän kuin läski. Siis painon pitäisi pudota. Vaikka aluksi pudotetut kilot olisivat pelkkää nestettä, ei haittaa. Nestehän se nimenomaan näkyy esim. kasvoissa.
Aloin seuraamaan Liviltä Jutta ja superdieetit -ohjelmaa ja heräsin sen myötä taas vedenjuonnin tärkeyteen. Jutta itse on kovalla dieetillä ja treenaa rajusti eli en muuten seuraa mitenkään hänen ohjeitaan. Mittaan aamulla kaksi litraa kannuun pöydälle. Kannu on muovia ja vesi ei maistu hyvälle. Kaadan kannusta lasiin veden ja kippaan sen viemäriin. Sitten otan saman määrän raikasta vettä hanasta. Tulee ainakin juotua se kaksi litraa. Olen nyt pari päivää noudattanut tätä systeemiä ja kannu on tyhjä jo iltapäivällä. Juon vielä illan aikanakin vettä ja lisäksi pari mukillista teetä ja yksi lasillinen maitoa eli nestettä tulee ainakin tarpeeksi.
Veden suhteenkin näköjään pitää olla se vesi konkreettisesti mitattuna, että se varmasti tulee juotua.
Toivottavasti joskus näistä asioista tulee rutiinia.
Alli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti