Olen aina ihmetellyt kuinka anoreetikot näkevät itsensä lihavina, vaikka eivät ole kuin luuta ja nahkaa. Ensimmäistä kertaa alan ymmärtää heitä tässä asiassa. Vaikka itselläni on lähempänä normaalipaino kuin todellinen ylipaino, tuntuu etten ole laihtunut yhtään. Vatsa tuntuu ja näyttää suurelta eikä motivaatiota projektin jatkamiseen kertakaikkiaan vaan tunnu löytyvän. Tajuan kyllä, että olen huhtikuun alun jälkeen laihtunut ihan kivasti, mutta tahdin hidastuttua tai siis pysähdyttyä ei vaan saa otettua itseään millään niskasta kiinni.
Muutamien herkkuöverien jälkeen on ollut huono olo sekä fyysisesti että psyykkisesti ja tiedän tasan tarkkaan, että terveellinen ruokavalio on kaiken a ja o. Verenpaine näyttää hyvin alhaisia lukemia ja saatan tosiaan päästä lääkityksestä kokonaan eroon. Mikä hitto mua vaivaa?
Pitäisi edes ajatella sitä kuinka kallista tämä valmennus on ja yrittää ottaa siitä koko rahalla hyöty irti.
Huomenna on taas tunnustamisen aika valmentajalle. Saas nähdä kuinka vihaiseksi hän tulee. Hän on varmaan liian kiltti, kun en edes pelkää hänen saarnaansa.
Toivottavasti muilla menee paremmin.
Alli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti